”Aikalai lyhemppä se on kon tua kirjakiäl” - luvialaisten käsitykset omasta paikallismurteestaan ja suomen kielen murrealueista

dc.contributorKieli- ja käännöstieteiden laitos. Suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus-
dc.contributor.authorSivula, Fanni
dc.contributor.departmentfi=Kieli- ja käännöstieteiden laitos|en=School of Languages and Translation Studies|
dc.contributor.facultyfi=Humanistinen tiedekunta|en=Faculty of Humanities|
dc.contributor.studysubjectfi=Suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus/suomen kieli|en=Finnish and Finno-Ugric Languages/Finnish Language|
dc.date.accessioned2016-11-30T11:55:07Z
dc.date.available2016-11-30T11:55:07Z
dc.date.issued2016-11-30
dc.description.abstractTutkimus tarkastelee luvialaisten käsityksiä omasta paikallismurteestaan ja suomen kielen murrealueista. Tutkielma kuuluu kansanlingvistiikan, tarkemmin kansandialektologian alaan. Kansanlingvistiikan juuret ovat sosiolingvistiikassa, ja se tutkii ei-kielitieteilijöiden mielikuvia, asenteita ja havaintoja kielestä. Kansandialektologia (perceptual dialectology) keskittyy kansan murrehavaintoihin ja -asenteisiin. Suomessa vielä nuori tutkimussuuntaus on painottunut voimakkaasti itämurteisiin. Aineistoni koostuu kahdesta 12 hengen luvialaisesta informanttiryhmästä: yläkoululaisista ja yli 60-vuotiaista. Aineistonkeruumenetelmiäni olivat tiedostamis- ja imitaatiotesti, teemahaastattelu ja kirjalliset tehtävät. Testit perustuivat oman puhekielen ja ns. oikean Luvian murteen matkimiseen. Teemahaastattelun aiheena oli Luvian murre, sen määrittely ja informantin oma suhde murteeseen. Kirjalliset tehtävät keskittyivät suomen kielen murteisiin ja murrelalueisiin. Keräsin aineiston syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana. Informanttiryhmien avulla kykenin tutkimaan kahden eri sukupolven ajatuksia ja havaintoja niin Luvian murteesta kuin suomen kielen murteista sekä heidän sudettaan niihin. Yli 60-vuotiaille Luvian murre oli selkeä osa heidän identiteettiään ja kielellistä maailmaansa. He olivat kuitenkin huolissaan sen tulevaisuudesta. Yläkoululaiset tarkastelivat murretta ulkopuolelta ja näkivät sen jokseenkin katoavana kansanperinteenä, mutta eivät jakaneet samaa huolta yli 60-vuotiaiden kanssa. Yläkoululaisten metakieli ei luonnollisesti ollut niin rikasta ja monipuolista, mitä se oli vanhemmalla informanttiryhmällä, minkä vuoksi murre oli keskustelunaiheena yläkoululaisille haastava. Heiltä puuttui myös samanlainen itsevarmuus. Soisin, että lapsia ja nuoria tutkittaisiin kansandialektologisesta näkökulmasta enemmän, vaikka heidän metakielensä ja kielitietoisuutensa ei ole yhtä kehittynyttä kuin aikuisväestöllä. Kiinnostavaa olisi lukea kansandialektologista reaaliaikaista tutkimusta.-
dc.description.notificationSiirretty Doriasta
dc.format.contentabstractOnly
dc.identifier.olddbid145707
dc.identifier.oldhandle10024/129861
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/9583
dc.language.isofin-
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/129861
dc.title”Aikalai lyhemppä se on kon tua kirjakiäl” - luvialaisten käsitykset omasta paikallismurteestaan ja suomen kielen murrealueista-
dc.type.ontasotfi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis|

Tiedostot