Kuudesluokkalaisten fyysinen aktiivisuus objektiivisesti mitattuna ja oppilaan omana arviona

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää peruskoulun kuudesluokkalaisten fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon määrää objektiivisilla mittauksilla ja kyselyllä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, kuinka hyvin oppilaiden oma arvio kohtasi objektiivisten mittausten kanssa.

Tutkimuksessa tutkittiin kuudesluokkalaisia (n = 85) yhteensä viiden koulupäivän ajan. Oppilaat olivat viideltä eri luokalta. Kaikki luokat olivat eri kouluista ja sijaitsivat eräässä kunnassa Uudellamaalla. Objektiiviset mittaukset tehtiin ranteisiin asetettavilla Polar Active -aktiivisuusmittareilla. Mittareiden aktiivisuuden mittaus perustui nopeuden muutokseen eli kiihtyvyyden mittaamiseen. Mittausviikon päätteeksi oppilaat vastasivat kaksisivuiseen paperiseen kyselyyn, joka koostui fyysiseen aktiivisuuteen, koulumatkoihin, ruutuaikaan, välituntiliikuntaan ja mittarin käyttöä koskevista kysymyksistä. Tutkimuksen määrällisinä analyysimenetelminä käytettiin Mann- Whitneyn U-testiä, t-testiä, ristiintaulukointia sekä Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa. Taustatietona oli oppilaan sukupuoli.

Tutkimuksessa kävi ilmi objektiivisten mittausten mukaan, että suurin osa tutkittavista kuudesluokkalaisista liikkui kouluikäisten liikuntasuositusten mukaisesti. Lisäksi tutkittavien päivittäinen askelmäärä oli aikaisempia tutkimuksia suurempaa. Subjektiivisilla mittauksilla selvitetty ruutuaika sen sijaan ylittyi suosituksesta. Aikaisempien tutkimusten mukaisesti myös tässä tutkimuksessa pojat liikkuivat tyttöjä enemmän. Fyysisen aktiivisuuden objektiivisten ja subjektiivisten mittausten väliltä ei löytynyt yhteyttä eli mittarilla ja kyselylomakkeella saadut tulokset eivät olleet riippuvaisia toisistaan.

Tutkimuksen perusteella tutkittavat kuudesluokkalaiset liikkuivat pääsääntöisesti lapsille ja nuorille määritellyn vähintään yhden tunnin liikuntasuosituksen mukaisesti. Sukupuolella oli yhteyttä fyysisen aktiivisuuden ja ruutuajan määrään. Pojat liikkuivat tyttöjä enemmän ja tytöt puolestaan viettivät aikaa ruudun ääressä poikia enemmän.