”Lycka till ja toivotaan parasta” : Käsityön aineenopettajaopiskelijoiden kokemuksia käsityön aineenhallinnallista kehittymistä rajoittavista ja tukevista tekijöistä käsityökasvatuksen opinnoissa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, millä tavoin opiskelijoiden käytettävissä olevat taloudelliset resurssit rajoittavat tai tukevat heidän aineenhallinnallista kehittymistään sekä ohjaavat kokonaisen käsityöprosessin vaiheita, kuten ideointia, suunnittelua, valmistusta ja arviointia. Tarkoituksena on ymmärtää, millaisia merkityksiä opiskelijat antavat taloudellisille resursseille osana opintojaan ja miten nämä resurssit toimivat joko aineenhallinnallista kehittymistä tukevina tai sitä rajoittavina tekijöinä. Tutkimus osallistuu laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun yhteiskuntaluokan merkityksestä korkeakouluopinnoissa ja haastaa myyttiä kaikille tasa-arvoisesta korkeakoulutuksesta. Tutkimus toteutettiin fenomenologis-hermeneuttisena kokemuksen tutkimuksena, ja aineisto kerättiin Turun yliopiston Rauman kampuksen käsityön aineenopettajaopiskelijoilta teemahaastatteluilla. Analysoimme aineiston (n= 6) tulkitsevan fenomenologisen analyysin (IPA) avulla, millä pyrimme ymmärtämään yksilöiden kokemuksia syvällisesti heidän omista lähtökohdistaan käsin.

Tulokset osoittavat, että opiskelijoiden taloudelliset resurssit ohjaavat kokonaisen käsityöprosessin toteutumista. Hyvät taloudelliset resurssit mahdollistivat laajempien ja teknisesti vaativampien töiden tekemisen, kun taas rajalliset resurssit johtivat suppeampiin ratkaisuihin ja vähensivät kokeilujen määrää. Tuloksissa nousi esille myös ajalliset resurssit, joiden koettiin rajoittavat laaja-alaisesti aineenhallinnan kehittymistä ja kokonaista käsityöprosessia. Ajallisiin resursseihin koettiin vaikuttavan niin toimeentulon mahdollistaminen työssäkäynnillä, perhe-elämä kuin myös oma jaksaminen. Työssäkäynti ja muut elämäntilanteet kavensivat mahdollisuuksia hyödyntää yliopiston työtiloja ja näin ollen vaikuttivat aineenhallinnalliseen kehittymiseen. Eri käsityöteknologiat osoittautuivat epätasavertaisiksi, sillä esimerkiksi lankateknologioita oli mahdollista harjoitella edullisesti missä vain, kun taas puu-, metalli- ja ompeluteknologiat vaativat opiskelijoilta kalliita materiaaleja sekä erityisiä työvälineitä ja -tiloja.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että käsityön aineenopettajakoulutus rakentuu rakenteellisesti oletukselle opiskelijoiden loputtomista taloudellisista resursseista. Tämä itsessään heikentää koulutuksen yhdenvertaisuutta. Taloudelliset ja ajalliset resurssit vaikuttavat keskeisesti siihen, millaisia oppimiskokemuksia opiskelijat voivat saavuttaa ja millaiseksi heidän aineenhallinnallinen osaamisensa muodostuu. Tutkielma korostaa tarvetta tarkastella opintojen kustannuksia, jotka ovat opiskelijan maksettavana, koulutuspoliittisesti ja opetussuunnitelmatyössä sekä opiskelijoiden erilaisten lähtökohtien huomioimista, jotta koulutus voisi tukea tasavertaisesti kaikkien opiskelijoidensa aineenhallinnallista kehittymistä.