Kaaoksesta kansalliseen järjestykseen : Eero Järnefeltin maisemamaalaukset "sisäisen tunteen" ja kansallisten motiivien ristiaallokossa

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen Eero Järnefeltin 1800- ja 1900-luvun vaihteen maisemamaalauksia Järnefeltin oman taidekäsityksen sekä ajan kansallisuusaatteen ristivalotuksessa. Järnefeltin päiväkirjoista ja kirjeenvaihdosta ilmenevä pohdinta taiteen ja maiseman luonteesta laajentaa hänen teostensa mahdollista tulkinnan kehystä. Teosten kansallisromanttisen tulkinnan haastaminen paljastaa huojunnan taiteellisen ilmaisun mahdollisuuksien välillä pyrkimyksessä kohti vaikutteiden tasapainoista synteesiä. Tarkastelen lähemmin Järnefeltin taiteen ei-suomalaisia, ”vieraita” vaikutteita ja hänen henkilöhistoriansa kipukohtia, joita on taidepuheessa käsitelty ohimennen tai sivuutettu kokonaan.

Tutkielman teoreettinen kehys muodostuu kaaoksen, Michel de Certeaun (2013) strategisen vallan ja yksilön taktiikoiden sekä Jacques Rancièren (2006) aistittavan osan käsitteistä. Näiden käsitteiden avulla pyrin hahmottamaan yhteiskunnallisten olosuhteiden merkitystä yksilön toiminnassa. de Certeaun mukaan yksilö voi anastaa valtaa itselleen tarttumalla hänelle tarjoutuviin tilaisuuksiin. Aika, paikka sekä yksilön rooli yhteisössä kuitenkin rajaavat vallan anastamisen taktiikoita. Rancièren aistittavan osa määrittää ajan, paikan ja roolin merkitystä yksilön osallistumisen ja taiteellisen ilmaisun mahdollisuuksissa. Kaaoksen käsite on johdettavissa kaaosteoriasta, materian käyttäytymistä selittävästä matemaattisesta mallista, jolla on yhteys 1800- ja 1900-luvun vaihteen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kaaos-järjestys -käsiteparilla voidaan hahmottaa taidehistorialliselle diskurssille luonteenomaista pyrkimystä tyylisuuntien moninaisuuden järjestämiseen laajempien kokonaisuuksien alle. Keskeinen kokoava ja taidetta määrittelevä tekijä on kansallisuus, jonka luonnollisuuden kyseenalaistamisessa nojaan Benedict Andersonin (2007) kuvitellun yhteisön käsitteeseen.