Kansainväliset verosopimusriidat ja oikeusvarmuus ohjelmistotulojen kansainvälisessä verotuksessa

Abstract

Digitalisaation myötä rajat ylittävä liiketoiminta on kasvanut merkittävästi, mikä on lisännyt tilanteita, joissa usealla valtiolla on verotusoikeus samaan tuloon. Kun kansalliset verojärjestelmät eivät ole yhteensopivia, muodostuu riski kaksinkertaisesta verotuksesta. Mikäli kaksinkertaista verotusta ei poisteta, verovelvollisille muodostuva taakka kasvaa kohtuuttomaksi. Tämän estämiseksi kansainvälinen yhteisö on kehittänyt kansainvälisiä veroriitojen ratkaisumenettelyjä, joista tässä tutkielmassa käsitellään keskinäistä sopimusmenettelyä. Ratkaisemattomat veroriidat heikentävät luottamusta kansainvälisen verojärjestelmän ennustettavuuteen, ja muodostavat esteen kaupankäynnin ja investointien vapaalle liikkuvuudelle. Tutkielmassa tavoitteenani on selvittää, tarjoavatko nykyiset kansainvälisten veroriitojen ratkaisumekanismit verovelvollisille tehokkaan oikeussuojakeinon. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan käytännön esimerkkinä ohjelmistotulojen verotukseen liittyviä haasteita.

Lähestyn tutkimusaihetta erityisesti vero-oikeudellisen lainopillisen tulkinnan näkökulmasta. Pyrin tulkitsemaan ja soveltamaan voimassa olevaa vero-oikeutta sekä kansallisten että kansainvälisten oikeuslähteiden, kuten lainsäädännön, virallislähteiden, ja oikeuskirjallisuuden mukaisesti. Tutkielmassani tuon esille keskinäisessä sopimusmenettelyssä esiintyviä haasteita, ja arvioin, kuinka tehokkaan riitojenratkaisumekanismin keskinäinen sopimusmenettely tarjoaa verovelvolliselle. Tutkimusaineistoni koostuu pääosin kansainvälisistä vero-oikeudellisista lähteistä ja julkaisuista. Kansainvälisten liittymäkohtien seurauksena kansallinen oikeuskirjallisuus ei ole keskeisessä asemassa, vaikkakin kansallisia lähteitä on hyödynnetty laajasti.

Tutkielmani perusteella keskinäinen sopimusmenettely tarjoaa rakenteellisesti toimivan viitekehyksen kansainvälisten verosopimusriitojen ratkaisuun, mutta sen tehokkuutta heikentävät useat käytännön ongelmat, kuten pitkät käsittelyajat, verovelvollisen rajallinen osallistumisoikeus ja todellisen ratkaisupakon puuttuminen. Monenvälisen yleissopimuksen jäsenvaltioiden mahdollisesti soveltama pakollinen välimiesmenettely voi paikata näitä puutteita, mutta sen rajallinen kansainvälinen soveltaminen ja valtioiden tekemät varaumat rajoittavat sen vaikutusta. Erityisesti kehittyvissä valtioissa resurssi- ja suvereniteettikysymykset vaikuttavat ratkaisevasti menettelyiden toimivuuteen. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että verovelvollisen oikeussuoja jää nykyisellään riittämättömäksi. Menettelyiden parantaminen edellyttää välimiesmenettelyn laajempaa hyödyntämistä, verovelvollisen osallistumismahdollisuuksien vahvistamista sekä läpinäkyvyyden lisäämistä.