Yksityisyydensuoja ja tiedollinen itsemääräämisoikeus ihmisoikeuskontekstissa ja digitaalisissa kuluttajapalveluissa

Abstract

Henkilötietojen kerääminen on lisääntynyt yrityksissä ja julkisissa organisaatioissa erityisesti teknologian kehityksen ja digitalisaation etenemisen myötä. Yksilön näkökulmasta tietojen kerääminen voi aiheuttaa haasteita tiedolliselle itsemääräämisoikeudelle, joka pitää sisällään oikeuden hallita omien tietojensa keräämistä, käyttöä ja rekisteristä poistamista. Kuluttajille tietojen keräämisen hyväksyttävyys konkretisoituu usein annetun suostumuksen kautta, vaikkakaan suostumuksen käyttäminen tietojen keräämisen perusteena ei ole aina yksilön tiedollisen itsemääräämisoikeuden kannalta ongelmatonta. Teknologian kehityksen vaikutusta yksilön tietojen keräämisen hyväksyttävyyteen on tutkittu Euroopan unionin lisäksi myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja OECD:n sekä YK:n antamissa toimenpidesuosituksissa.

Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkastellaan, miten yksilön tiedollinen itsemääräämisoikeus toteutuu suostumuksen käyttöä sääntelevässä lainsäädännössä ja kansainvälisissä suosituksissa, Euroopan ihmisoikeusistuimen tuoreessa oikeuskäytännössä ja erityisesti kuluttajille suunnatuissa digitaalisissa palveluissa. Tutkielma hyödyntää pääosin lainopillista tutkimusmetodia. Näkökulmana tutkielmassa on yksilön oikeuksien toteutuminen ja erityisesti kuluttajia koskevat kysymykset henkilötietojen keräämisestä ja hyödyntämisestä. Tutkielmassa hyödynnetään laajasti kansainvälisen oikeuden lähteitä, joihin kuuluvat sekä sitovat kansainväliset sopimukset että soft law -lähteet. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on viime vuosien aikana käsitelty työntekijän tietojen keräämiseen ja rikoksesta epäillyn henkilön tietojen säilyttämiseen liittyviä kysymyksiä, joten tutkielmassa käsitellään myös näitä asioita tiedollisen itsemääräämisoikeuden toteutumisen näkökulmasta osana laajempaa yksityisyydensuojan tarkastelua.

Tutkielman johtopäätöksissä tuodaan esille perusteluita sen näkemyksen puolesta, ettei tietojen keräämiseen annettu suostumus ole kaikissa tilanteissa sellaisenaan riittävä yksilön tiedollisen itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kehityssuuntaa on pidettävä tutkielmassa esitetyn arvion mukaan yksilön oikeuksia vahvistavana, sillä ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään kehittänyt yksityisyydensuojan toteutumista teknologiaa ja yksityisyydensuojaa käsittelevissä tapauksissa. Kuluttajien oikeuksien toteutumisen näkökulmasta tieto-suojakysymykset vaativat yhä laajempaa kansainvälistä yhteistyötä.