Kroonisesta kivusta kärsivien vanhempien kokemuksia sosiaalityön vastaavuudesta heidän tuen tarpeeseensa

Abstract

Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia tuen tarpeita kroonisesta kivusta kärsivät vanhemmat kokevat itsellään ja perheellään olevan ja miten sosiaalityö heidän mielestään pystyy vastaamaan näihin tuen tarpeisiin. Olin kiinnostunut myös eri tekijöistä ja perusteista, jotka tutkimukseen osallistujien kokemusten mukaan vaikuttivat sosiaalityöntekijöiden tuen tarpeen arvioiden ja päätösten taustalla. Tutkimuksessani keskityttiin myös siihen, kuinka kroonisista kivuista kärsivät vanhemmat kokivat osallisuutensa ja toimijuutensa toteutuvan sosiaalityössä. Lisäksi selvitin tutkimukseen osallistuneiden kokemuksia sosiaalityöntekijöiden kyvystä ymmärtää vanhemman kroonisen kivun vaikutuksia lapsen hyvinvointiin. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu osallisuuden, toimijuuden, vanhemmuuden ja vammaisuuden eri mallien ympärille. Olen tarkastellut myös sosiaalityön professionaalista tietoa, ammattieettisiä ohjeita sekä sosiaalihuollon yleis- ja erityislakeja, jotka vaikuttavat kroonisesta kivusta kärsivän asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välisessä työskentelyssä. Tutkimukseni aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta kroonisesta kivusta kärsivää vanhempaa, joilla kaikilla oli vähintään yksi alaikäinen huollettava. Tutkimuksen analyysin suoritin sisällönanalyysia hyödyntämällä. Tutkimustulosteni mukaan kroonisesta kivusta kärsivät kokevat tarvitsevansa tukea erityisesti lastenhoidossa ja kotitöissä. Haastateltavat kokivat avun saamisen vaikeaksi, sillä heidän mukaansa sosiaalityöntekijöiden on usein vaikea ymmärtää kroonisen kivun vaikutusta toimintakykyyn ja vanhemmuuteen. Toisaalta haastateltavat nostivat esiin yksittäisiä positiivisiakin kokemuksia avun saamisesta. Sosiaalityöntekijän ymmärryksen puute johti usein myös haastateltavan osattomuuden kokemuksiin sekä siihen, ettei vanhemman kroonisen kivun vaikutuksia lapsen hyvinvointiin osattu huomioida. Haastateltavat toivat esille myös rakenteellisia syitä avun saamisen vaikeuden taustalla. Tällaisia olivat erityisesti kohdennettujen palveluiden puute sekä organisaatioiden sisäiset säännöt. Tutkielmani perusteella sosiaalityöntekijöiden koulutusta liittyen toimintakykyrajoitteisiin asiakkaisiin tulisi lisätä. Lisäksi lainsäädäntö kaipaisi uudistusta fyysisesti toimintakykyrajoitteisten ihmisten jokapäiväisestä elämästä selviytymisen turvaamiseksi. Voimassa olevien lakien monitulkintaisuuden vuoksi alueellinen eriarvoisuus palveluiden saatavuudessa on suurta ja osa kipupotilaista joutuu pallotelluksi epäoikeudenmukaisella tavalla sosiaalityön eri yksiköiden välillä.