Ideaalilukijuuden rakentuminen aapisten tarinoissa
Ladataan...
731.35 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset8
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan aapisten tarinoiden ideaalilukijaa. Ideaalilukijaa tutkitaan persoonallisuuden piirteiden, mieltymysten, arvojen sekä elinpiirin osalta. Tavoitteena on lisäksi selvittää, millaisia odotuksia teksti ideaalilukijaan kohdistaa ennakko-osaamisen sekä oppimiseen suhtautumisen näkökulmista. Aapiset, eli lukutaidon alkeiskirjat, ovat esi- ja alkuopetuksessa käytössä olevia lukemaan opettamisen kirjoja. Aapiset sisältävät kirjainkohtaisen osion lisäksi fiktiivisiä kaunokirjallisia tarinoita, joita tässä tutkimuksessa tarkastellaan. Ideaalilukijuuden tarkastelu perustuu sen tunnistamiseen, millainen on tekstin ideaalilukija, mitkä piirteet tekevät hänestä ideaalin lukijan ja millaisia odotuksia teksti tähän lukijaan kohdistaa. Ideaalilukija on teoreettinen hahmo, jolla nähdään olevan parhaat mahdollisuudet tekstin ymmärtämiselle.
Ideaalilukijuutta tarkastellaan kahdelle eri aikakaudelle sijoittuvista aapisista. Aineistona ovat Salainen aapinen (2001), Hauska matka aapinen (2001), Ystävien aapinen (2019) sekä Tarinoiden aapinen (2021). Tutkimus toteutetaan laadullisena sekä teoriaohjaavana sisällönanalyysinä, jossa ideaalilukijuus toimi ohjaavana teoriana. Aapisten tarinoiden tekstejä tutkitaan analyyttisen diskurssianalyysin keinoin. Tarinoiden tekstiä tarkastellaan muun muassa sanavalintojen sekä rakenteiden osalta, ja selvitetään, millaisia merkityksiä ne muodostavat ideaalilukijan näkökulmasta. Aapisten tarinoista poimitaan merkitysyksiköitä, jotka luokitellaan teorian ja aineiston välille muodostuneisiin pää- ja alaluokkiin sekä edelleen tutkimuksen tuloksiksi.
Aapisten tarinoiden ideaalilukijat ovat hyvin samankaltaisia jokaisen tarkasteltavan aapisen kohdalla. Ideaalilukija on mielikuvituksellinen, kekseliäs, utelias ja huumorintajuinen. Ideaalilukija pitää saduista ja tarinoista, sekä esimerkiksi ystävistä, eläimistä, luonnosta, seikkailuista sekä yhdessä tekemisestä. Ideaalilukijalla on perhe, huolehtivat vanhemmat, ystäviä, harrastuksia sekä jokseenkin suomalainen elinpiiri. Ideaalilukija pitää muiden kunnioittamista, yhteisöllisyyttä, reiluutta sekä ystävyyttä hyväksyttävinä ja tavoiteltavina arvoina. Hän suhtautuu oppimiseen innokkaasti, uteliaasti, sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti. Ideaalilukijalla on kattava sanavarasto ja kokemuksista välittynyttä tiedollista ennakko-osaamista esimerkiksi suomalaisesta luonnosta ja eläimistä sekä harrastuksista ja kaupunkirakenteesta. Ideaalilukija osaa tulkita kielellisiä ilmauksia, tunnistaa huumoria ja päättelee tarinoissa syy-seuraussuhteita. Lisäksi hän hallitsee lukutaidon alkeet sekä suomen kielen.
Tutkimuksen tuloksista muodostuvaa kuvausta ideaalilukijasta tarkastellaan muun muassa suhteessa opetussuunnitelmaan. Ideaalilukija vastaa monilta osin opetussuunnitelmaa ja ajankuvaa: hänen piirteensä, arvonsa ja suhtautumisensa oppimiseen ovat hyvin linjassa opetussuunnitelman arvopohjan kanssa. Toisaalta ideaalilukijan elinpiiri ja sen mukana kehittyneet sanavarasto sekä kokemuksellinen tieto rajautuvat melko kapeaksi, mikä on ristiriidassa opetussuunnitelman tavoitteiden kanssa, joiden mukaan opetuksen tulee soveltua tasavertaisesti kaikille lähtökohdista riippumatta. Erityistä huolta herättää ideaalilukijaan kohdistuvat odotukset suhteessa suomalaiseen elinpiiriin ja kehittyneeseen suomen kielen taitoon, joita ilman lukijan on vähintäänkin haasteellista ymmärtää aapisten tarinoita. Ideaalilukija on näin ollen suomalaisen elinpiirin omaava ja innokkaasti oppimiseen suhtautuva ekaluokkalainen, joka uteliaisuutensa ja huumorintajunsa avulla pystyy uppoutumaan aapisten tarinoihin parhaalla mahdollisella tavalla.