Länsimaisen esoterian tutkimus Pohjoismaissa 2000-luvulla

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani länsimaisen esoterian tieteellistä tutkimusta Pohjoismaissa 2000-luvulla. Länsimainen esoteria on monitahoinen käsite, johon yleisesti nähdään sisältyvän suuntauksia, kuten gnostilaisuus, hermetismi, kristillinen mystiikka, kabbala, teosofia ja niin sanotut ”okkulttiset tieteet”, joista tunnetuimmat ovat magia, astrologia ja alkemia.

Länsimaisen esoterian tieteellinen tutkimus on kohtalaisen nuori tieteenalana, ja se on käynyt läpi suurta muutosprosessia viimeisten vuosikymmenien aikana. Tutkimusalan juuret ovat Britannian Exeterissä 1960-luvulla Frances Yatesin renessanssin hermetismin historiografisessa tutkimuksessa, mutta ensimmäisen systemaattisen määritelmän länsimaiselle esoterialle Ranskan Sorbonnessa teki Antoine Faivre. Faivre näki esoterian olevan tietyt elementit täyttävä ajattelun muoto, joka on läsnä samankaltaisissa kulttuurivirtauksissa. 1990-luvulla esoteriatutkimusta vei eteenpäin Wouter J. Hanegraaffin alaisuudessa Amsterdamin yliopistossa toimiva osasto. Tutkimusalassa alkoi tapahtua teoreettista muutosta 2000-luvulla, jolloin perinteisen historiografisen tutkimuksen rinnalle syntyi teoreettisia lähestymistapoja, jotka mahdollistivat nykyaikaisen detraditionalistisen tutkimuksen. Samoihin aikoihin esoteriatutkimus alkoi rantautua myös Pohjoismaihin, jossa nykyään on aktiivinen tutkimusverkosto.

Teoreettisesti kytken tutkielman tiedon- ja tieteellisen tiedon sosiologiaan, jossa tietoa ja tiedonmuodostamista tarkastellaan sosiaalisten prosessien kautta. On kiinnostavaa pohtia abstraktin tieteellisen tiedon olemusta ja sitä, mitkä tekijät voivat vaikuttaa esimerkiksi tietyn käsitteen tai tieteenalan syntyyn. Tutkimusmenetelmänä käytän luokittelevaa menetelmää, jossa olen muodostanut 190 tieteellisen julkaisun aineistosta aiheluokituksia, joiden avulla voidaan tarkastella sitä, minkälaista tutkimusta 2000-luvulla Pohjoismaissa länsimaisesta esoteriasta on tehty.