Ennustavan tekoälyjärjestelmän haasteet rangaistussuosituksen tuottamisessa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan ennustavien tekoälyjärjestelmien soveltuvuutta rangaistuksen määräämisessä. Tarkoituksena on arvioida, millaisia haasteita ja riskejä liittyy näiden järjestelmien käyttöön rangaistussuosituksen tuottamisessa sekä kartoittaa sääntelyllisiä keinoja riskien minimoimiseksi. Ennustavia tekoälyjärjestelmiä on jo otettu käyttöön eri maiden tuomioistuimissa ja niiden käytön voidaan olettaa lisääntyvän entisestään. Vaikka Suomessa ei toistaiseksi käytetä tällaisia järjestelmiä rangaistuksen määräämisessä, niiden käyttökelpoisuutta on perusteltua arvioida ennakolta. Keskeiset tutkimustulokset osoittavat, että ennustavien tekoälyjärjestelmien haasteet koskevat ainakin kolmea rangaistuksen määräämiseen liittyvää keskeistä ilmiötä, joita ovat seuraamusharkinnan normatiivisuus, oikeuden dynaamisuus ja näiden pohjalta rangaistussuosituksen oikeudenmukaisuus. Seuraamusharkinnan normatiivisuuden näkökulmasta ennustavan tekoälyn haasteena on lain avoin rakenne ja oikeudellisten merkitysten ymmärtämättömyys. Oikeuden dynaamisuus puolestaan aiheuttaa haasteita ennustaville tekoälyjärjestelmille, joiden toiminta perustuu tulevaisuuden sijaan menneeseen dataan. Tämän seurauksena tekoälyn tuottamat rangaistussuositukset eivät välttämättä ole oikeudenmukaisia, vaan ne voivat toisintaa dataan sisältyviä virheitä ja syrjiviä käytäntöjä. Tutkielmassa arvioidaan, että nykyinen sääntely ei riittävästi huomioi rangaistussuosituksen tuottamiseen liittyviä haasteita. Näin ollen Suomessa tulisi säätää erillinen laki tekoälyjärjestelmien hyödyntämisestä viranomaistoiminnassa ja täsmentää kansallisesti tekoälyasetuksessa avoimeksi jääneitä kysymyksiä. Siten voidaan paremmin hallita ennustavien tekoälyjärjestelmien aiheuttamia riskejä ja turvata asianosaisille oikeudenmukainen oikeudenkäynti.