Raskauteen liittyvän ahdistuneisuuden yhteys kiintymysmielikuviin raskauden puolivälissä lievästi masentuneilla odottavilla äideillä

Abstract

Varhaisvaiheiden kiintymyssuhteella tiedetään olevan merkittäviä vaikutuksia ihmisen koko elämään. Kiintymyssuhde alkaa kehittyä jo raskausaikana odottavan äidin mielikuvissa, ja näiden mielikuvien on havaittu olevan suhteellisen pysyviä pitkälle vauvan syntymän jälkeiseen aikaan. Raskausaika on kuitenkin merkittävä siirtymävaihe, jolloin odottava äiti kokee suuria muutoksia kehossaan ja mielessään, ja se onkin huomattavan haavoittuvaista aikaa myös mielenterveyden kannalta. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että äidin masennusoireilulla on haitallisia vaikutuksia kiintymys- suhteeseen, kun taas ahdistuneisuuden vaikutuksista kerääntynyt tieto vaikuttaa ristiriitaisemmalta. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, ennustaako raskauteen liittyvä ahdistuneisuus lievästi masentuneiden äitien raskaudenaikaisten kiintymysmielikuvien luokitusta. Aineistoon mukaan otettiin 92 raskaana olevaa naista. Masennusoireilua ja raskauteen liittyvän ahdistuneisuuden määrää mitattiin EPDS- ja PRAQ-R2-itsearviolomakkeilla, ja kiintymysmielikuvaluokituksen selvittämiseksi heille tehtiin WMCI-haastattelu raskauden puolivälissä. Raskauteen liittyvän ahdistuneisuuden sekä taustatekijöiden vaikutusta kiintymysmielikuvaluokitukseen selvitettiin multinomiaalisen logistisen regression avulla. Kiintymysmielikuvaluokitusten jakaumaa tarkasteltiin prosenttiosuuksina ja lisäksi laskettiin korrelaatiot PRAQ-R2-kyselyn faktoreiden sekä WMCI-haastatteluista analysoitavien laadullisten piirteiden välillä. Tutkimuksessa havaittiin, että tutkittavista suuriman osan kiintymysmielikuvat luokiteltiin vääristyneiksi. Heidän raportoimansa raskauteen liittyvän ahdistuneisuuden kokonaispistemäärä tai siihen sisältyvä huoli omasta ulkonäöstä ei selittänyt kiintymysmielikuvien luokitusta. Raskauteen liittyvän ahdistuneisuuden yhden faktorin ja kahden kiintymysmielikuvien laadullisen piirteen välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys: Huoli omasta ulkonäöstä -faktorin ja kiintymysmielikuva- haastatteluista havaitun Koherenssin välillä oli heikko negatiivinen yhteys ja Huoli omasta ulkonäöstä -faktorin ja kiintymysmielikuvien Hyväksynnän välillä oli heikko positiivinen yhteys. Tulokset viittaavat siihen, että sisällöltään raskauteen liittyvä ahdistuneisuusoireilu ei häiritse tasapainoisten kiintymysmielikuvien kehittymistä; sen sijaan lieväkin masennusoireilu saattaa aiheuttaa mielikuvien vääristymistä. Tästä syystä masennusoireilua olisi hyvä seuloa äitiysneuvoloissa jo varsin varhaisessa vaiheessa raskauden kulkua, jotta mahdollista oireilua voidaan alkaa hoitaa mahdollisimman ajoissa. Toisaalta tulosten perusteella olisi myös tarpeen tutkia entistä tarkemmin sitä, miten kiintymysmielikuvat raskauden aikana kehittyvät