Lievän aorttaläppäahtauman seuranta- ja hoitokäytännöt Tyks Sydänkeskuksessa

Abstract

Aorttaläpän ahtauma on sydämen yleisin läppävika ja yleisin läppävika, joka vaatii kehittyneissä maissa operatiivista hoitoa. Aorttaläppäahtauma on etenevä tauti, ja sen prevalenssi kasvaa väestön ikääntyessä. Aorttaläppäahtauma aiheuttaa merkittävän taloudellisen taakan terveydenhuollolle, ja kustannukset lisääntyvät entisestään väestön ikääntyessä ja elinajanodotteen kasvaessa. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin lievän aorttaläppäahtauman seuranta- ja hoitokäytäntöjä Turun yliopistollisen keskussairaalan Sydänkeskuksessa vuosina 2004–2020. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lievän aorttaläppäahtauman seurantakäytäntöjä, aorttaläppäahtauman etenemistä, läppätoimenpiteeseen päätyneiden potilaiden taustatietoja sekä yleisimmät toimenpidemenetelmät. Retrospektiivisen rekisteritutkimuksen aineistoon valittiin Tyks Sydänkeskuksessa vuosina 2004–2020 hoidettujen potilaiden joukosta soveltuvat henkilöt. Aineisto kerättiin potilasasiakirjamerkinnöistä RedCap-ohjelmistoon. Tähän tutkimukseen valittiin kerätystä aineistosta potilaat, joilla ensimmäisessä sydämen ultraäänitutkimuksessa aorttaläppäahtauman vaikeusaste oli lievä. Potilaita, joilla oli mitraali- tai aorttaläppävuoto ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa, ei otettu mukaan tutkimukseen. Tutkimukseen valikoitui yhteensä 122 potilasta. Potilaiden seuranta-aika Tyks Sydänkeskuksessa oli keskimäärin 6 vuotta, ja sinä aikana jokaiselle potilaalle tehtiin keskimäärin 5 sydämen ultraäänitutkimusta. Aorttaläppäahtauman vaikeusaste pysyi seuranta-aikana lievänä vain 33,6 %:lla potilaista ja eteni 66,4 %:lla potilaista. Keskivaikeaksi ahtauma eteni 25,4 %:lla ja vaikea-asteiseksi 34,4 %:lla. Läppätoimenpide tehtiin 26,2 %:lle potilaista ja valtaosalla toimenpideindikaationa oli vaikea-asteinen ahtauma ja/tai oireinen ahtauma. Toimenpiteeseen päätyneiden potilaiden keski-ikä oli yli 75 vuotta ja toimenpidemenetelmänä oli TAVI 53,1 %:lla potilaista, kirurginen tekoläpän asennus 40,6 %:lla ja aorttaläpän valvuloplastia 6,3 %:lla. Aorttaläppäahtauman etenemisnopeus vaihtelee, ja se havaittiin myös tässä tutkimuksessa. Säännöllinen seuranta lisää kustannuksia ja resursseja, mutta on kuitenkin tärkeässä asemassa aorttaläppäahtauman etenemisen havaitsemiseksi ja läppätoimenpiteen ajoittamiseksi. Kustannukset kuitenkin todennäköisesti lisääntyvät tulevaisuudessa entisestään väestön ikärakenteen muuttuessa, mikäli aorttaläppäahtauman kehittymistä ja etenemistä ei opita estämään. Pelkkä oirelähtöinen seuranta ei ole ratkaisu lisääntyviin kustannuksiin, sillä oireet eivät ole spesifejä aorttaläpän ahtaumalle eivätkä myöskään ainoa indikaatio läppätoimenpiteelle.