Seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten aikuisten kristillinen jumalusko ja arjen uskonnollisuus

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan nuorten aikuisten jumaluskoa. Tutkimuksella halutaan selvittää, miksi seksuaalivähemmistöön kuuluvat nuoret aikuiset uskovat kristilliseen Jumalaan. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmestatoista 18–30-vuotiaasta seksuaalivähemmistön edustajasta, joista kukin uskoo kristilliseen Jumalaan. Tutkimuksella halutaan saada selville, miten he perustelevat omaa uskoaan. Lisäksi tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, miten he kokevat jumaluskonsa ilmenevän omassa arkielämässään. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu uskon, jumaluskon ja seksuaalivähemmistön käsitteiden ympärille. Keskeisiä näkökulmia ovat uskominen ja eletty uskonto. Usko vaikuttaa tyypillisesti yksilön asenteisiin, arvoihin ja moraalikäsityksiin sekä ilmenee näkyvällä tavalla uskonnonharjoittamisena. Uskossa korostuu usein ihmisen oma tahto järkeilyn sijaan. Lisäksi uskoon kuuluu yleensä aina jonkinasteinen epäilys. Jumaluskolla taasen tarkoitetaan sitä, että tunnustetaan maailmassa olevan universaali luova voima, joka ylittää ihmisen käsityskyvyn. Oma usko tavallisesti kietoutuu yksilön arkielämään, ja eletyllä uskonnolla viitataankin siihen, miten yksilö harjoittaa, ilmaisee ja kokee uskontonsa jokapäiväisessä elämässään. Kirjoituspyynnön kautta saadut kirjoitelmat muodostavat tutkimuksen aineiston, joka analysoidaan käyttäen sisällönanalyysiä. Enemmistö tutkittavista perustelee uskoaan muilta opittuna asiana, esimerkiksi kasvatuksen myötä omaksuttuna. Lisäksi uskoa selitetään itse, esimerkiksi omien opintojen ja pohdintojen kautta, omaksuttuna asiana. Osa tutkittavista perustelee uskoaan myös positiivisena voimavarana. Tutkittavien jumalakäsityksissä korostuu Jumala hyväntahtoisena ja rakastavana hahmona. Oma usko tyypillisesti ilmenee arjessa sekä yksityisenä että julkisena uskonnonharjoittamisena. Yleisin uskonnonharjoittamisen muoto on rukoileminen. Tämän lisäksi tutkittavat muun muassa osallistuvat uskonnollisiin tapahtumiin sekä keskustelevat muiden kanssa uskon asioista. Uskonnollisen identiteetin ja seksuaali-identiteetin suhteet ilmenevät moninaisina. Osa tutkittavista kuvailee sovittaneensa nämä identiteetit yhteen, kun taas osalla nämä ovat nykyhetkessä tai menneisyydessä olleet konfliktissa. Tutkittavat tuovat myös esille, miten ympäristö voi tuottaa haasteita näiden identiteettien yhteen sovittamiselle.