Verottomuuden perusteet terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotuksessa

Abstract

Terveyden- ja sairaanhoitopalvelut ovat arvonlisäverottomia arvonlisäverolain (1501/1993) 34-36 §:n mukaan. Näiden palveluiden jättämistä arvonlisäverotuksen ulkopuolelle on perusteltu arvonlisäverotusta koskettavassa hallituksen esityksessä HE 88/1993 vp pääosin sillä, että kyseessä on julkisin varoin rahoitettu toiminta. Nykyisin kuitenkin kaupallisin perustein toimivien yksityisten yritysten tuottamat palvelut ovat tulleet merkittäväksi, julkisia palveluita täydentäväksi osaksi terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden tuotantoa. Myös julkiset terveyden- ja sairaanhoitopalvelut saatetaan nykyisin tuottaa ostamalla ne alihankintana yksityisiltä tuottajilta. Lisäksi erityisesti viime vuosina tehty merkittäviäkin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseen tähtääviä suunnitelmia, jotka toteutuessaan kasvattaisivat entisestään yksityisen sektorin merkitystä. Tutkielman tarkoituksena on tutkia terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden verottomuuden perusteita sekä arvioida, olisivatko terveyden- ja sairaanhoitopalvelut verottomia, mikäli niitä arvioitaisiin nykytilanteessa. Varsinaisen tutkimusongelman selvittämiseksi tarkastellaan lisäksi osaongelmina sitä, millaisia edellytyksiä terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden verottomuudelle on löydettävissä sekä sitä, kuinka terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden tuotanto on Suomessa jakautunut yksityisen ja julkisen sektorin välille. Koska tutkielma pyrkii tarkastelemaan, onko terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverottomuus perusteltua nykyisissä olosuhteissa, käytetään tulkinnan tekemiseen oikeuspoliittista tutkimusmetodia. Tutkielmassa hyödynnetään lisäsi lainopillista eli oikeusdogmaattista metodia. Tätä metodia käytetään tutkittaessa verottomien terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden määritelmää ja edellytyksiä. Tutkielman kannalta keskeisimpiä lähteitä ovat arvonlisäverotusta koskettava lainsäädäntö sekä tähän liittyvä lainvalmisteluaineisto. Lisäksi tutkielman oikeuspoliittisen luonteen vuoksi lähdeaineistona on käytetty myös laajasti erilaisia terveydenhuoltoon liittyviä virastojen tuottamia tilastoja ja julkaisuja. Tutkielman perusteella voidaan todeta terveyden- ja sairaanhoidon olevan pääosin edelleen julkisesti rahoitettua, mutta ei julkisesti tuotettua toimintaa. Täten terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden arvonlisäverottomuuden taustalla olevien perusteiden sekä näiden arvonlisäverotusta koskevan lainsäädännön kriittinen tarkastelu ja päivittäminen on aiheellista. Lisäksi tutkielmassa todettiin terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden verollisuuden ja verottomuuden väliseen rajanvetoon liittyy edelleen runsaasti tulkinnallisuutta.