Turva teillä tietämättömillä : Suomen evakkolasten turvallisuuskokemus vuosilta 1939–1945

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin evakkolasten turvallisuuskokemuksia vuosilta 1939–1945. Tarkemmin tutkin, kuinka asutukseen, perustarpeisiin ja ihmissuhteisiin liittyvät kysymykset vaikuttivat evakkolasten kokemukseen fyysisestä ja emotionaalisesta turvasta. Alkuperäisaineistonani käytän teosta Kertomuksia lapsuutemme ajalta – Evakkolapset-ryhmän muistelmia, joka on koottu vuonna 2010 ja sisältää sotien jälkeen 1900- ja 2000-luvulla kirjoitettuja muistelmia. Evakkolapset ovat kirjoittaneet muistelmat vapaamuotoisesti, minkä vuoksi ne sisältävät runsaasti erilaisia kokemuksia niin sota-ajalta kuin vuosilta sen jälkeen. Lähestyn laadullista tutkimustani sisällönanalyysin kautta hakemalla muistelmista asutukseen, perustarpeisiin ja ihmissuhteisiin liittyviä toistuvia teemoja, joiden kautta analysoin niiden vaikutusta evakkolasten turvallisuuskokemukseen. Evakkolasten yksilöllisiä tilanteita ja lähtökohtia vertailemalla luon laajemman kokonaisuuden muistelmista, jotka sisältävät yleisesti hyvin moninaisia kokemuksia. Tutkimuksessani turvallisuutta vahvistavana tekijänä nousee kokemus jatkuvuudesta ja ennakoitavuudesta, kun taas epätietoisuus ja muutos lisäävät turvattomuuden tunnetta. Erityisesti arjen jatkuvuus, tuttu ympäristö ja pysyvät merkitykselliset ihmissuhteet edistävät kokemusta turvallisuudesta. Emotionaalinen turva taas usein ylitti fyysisen turvallisuuden, kun ne olivat ristiriidassa keskenään. Mikään yksittäinen tekijä kuitenkaan ei suoraan luo tai poista kokemusta turvallisuudesta, sillä turvallisuuden tunne on subjektiivinen ja usein moniulotteinen.