Luuston etäpesäkkeiden hoidon tulokset Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2015–2018

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin luuston etäpesäkkeiden kirurgisen hoidon tuloksia Turun yliopistollisessa keskusairaalassa 2015–2018 välillä. Tarkastelun kohteina olivat paikallinen uusiminen, leikkauksen marginaalit sekä potilaiden elossaoloaika. Lisäksi selvitettiin mahdollisiin hoitoihin liittyvät komplikaatiot niin kirurgisten kuin muidenkin komplikaatioiden osalta sekä taudin levinneisyyden vaikutus potilaan ennusteeseen.

Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä tutkimuksena. Aineistoon valittiin kaikki vuosina 2015–2018 luuston etäpesäkkeen vuoksi leikatut potilaat. Potilastietojärjestelmästä haettiin Auria-tietopalvelun kautta kaikki 1.1.2000–31.12.2022 hoidetut potilaat, joilla oli ennalta määritetyt ICD-10-diagnoosikoodisto. Yhteensä tutkimuksiin valikoitui 42 potilasta. Poissulkukriteereinä olivat potilaat, joilla seuranta suoritettiin muualla, diagnoosi oli virheellinen tai hoito oli konservatiivista.

Tutkimushetkellä edelleen elossa olevia potilaita oli kuusi. Elossaolon mediaani leikkauksen jälkeen oli 10 kuukautta ja keskiarvo 25 kuukautta. Primaarituumoreista yleisimmät olivat rintasyöpä, munuaissyöpä ja keuhkosyöpä. Selvästi yleisin leikkaustekniikka oli naulaus. Kahdella potilaalla pyrittiin ja päästiin puhtaisiin leikkaumarginaaleihin. Heillä luuston etäpesäke esiintyi yksittäisenä muutoksena. Muutoin tauti oli suurimmalla osalla levinnyt laajalle luustoon sekä viskeraalikudoksiin. Leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita oli 12 potilaalla, heistä 8:lla komplikaatio oli leikkausalueen komplikaatio (luutumattomuus, haavan infektio) ja muilla komplikaatio oli systeeminen (pneumonia, keuhkoembolia). Uusintaleikkaus leikkauskomplikaation vuoksi tehtiin vain yhdelle potilaalle.

Odotetusti leikkauksen jälkeinen elossaoloaika kuvautui tutkimuksessa lyhyenä, mikä on linjassa muiden aikaisempien tutkimusten kanssa. Edelleen elossa olevat olivat keskimäärin nuorempia. Leikkaustekniikat, primaarisyövät tai taudin levinneisyys eivät selkeästi eronneet jo kuolleiden potilaiden ryhmästä. Sen sijaan leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden ja patologisten murtumien esiintyminen elossa olevilla potilailla oli vähäisempää jo kuolleiden potilaiden ryhmään verrattuna. Etenkin leikkauksen jälkeinen systeeminen komplikaatiot laskivat rajusti potilaiden elossaoloaikaa. Vaikka aineisto on pieni, tulokset viittaavat siihen, että puhtaat leikkausmarginaalit voivat parantaa ennustetta. Puhtaisiin leikkausmarginaaleihin pyrittiin vain kahdella potilaalla ja paikallinen uusiutuminen todettiin yhdellä potilaalla. Suurimmalla osalla tautitaakka oli laajalle levinnyt, joten radikaali resektio ei kuvautunut järkevänä hoitomuotona. Monille leikkaus tehtiin siis toimintakyvyn säilyttämiseksi ja kivun hallitsemiseksi. Korkean perioperatiivisen mortaliteetin vuoksi kirurginen hoito tulee aina suunnitella potilaskohtaisesti.