Valtioiden rajat ylittävä perimys - Perintöasetuksen vaikutukset kansainvälisen perimysasian ratkaisemiseen
Ladataan...
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on valtioiden rajat ylittävä perimys. Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 650/2012 (perintöasetus, soveltaminen alkanut
17.8.2015) valossa rajat ylittävien perimyksien kannalta keskeisimpiä liittymiä, joiden mukaan
toimivalta- ja lainvalintakysymykset ratkaistaan. Liittymäsääntöjen lisäksi tutkielmassa tarkastellaan
tahdonautonomian merkitystä osana rajat ylittäviä perimystilanteita. Perintöasetuksen säännöksillä
yhdenmukaistettiin kansainvälisten perimysasioiden toimivalta- ja lainvalintasäännöt EU:ssa. Lisäksi
se sisältää säännökset perintöä koskevien ratkaisujen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä
eurooppalaisesta perintötodistuksesta.
Euroopan unionin tavoitteena on tehokkaiden sisämarkkinoiden luominen, ja tämän kannalta tärkeää
on henkilöiden ja omaisuuden vapaa liikkuvuus EU:n alueella. Vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi
perittävän viimeisintä asuinpaikkaa on pidettävä pääasiallisena liittymänä toimivalta- ja
lainvalintakysymyksiä ratkaistaessa. Perittävän on kuitenkin mahdollista hyödyntää tahdonautonomiaa
tekemällä perimykseensä sovellettavasta lainsäädännöstä lakiviittaus, jolloin perintöasia voidaan
ratkaista perittävän kansalaisuusvaltion lainsäädännön mukaisesti. Perittävällä ei kuitenkaan ole
mahdollisuutta määrätä perimysasiassa toimivaltaista tuomioistuinta. Tältä osin tahdonautonomiaa
voivat hyödyntää perimysasian asiaosaiset, joilla on mahdollisuus tehdä perimysasiassa
oikeuspaikkasopimus. Oikeuspaikkasopimuksen tekeminen kuitenkin edellyttää, että perittävä on
hyödyntänyt tahdonautonomiaa tekemällä lakiviittauksen perimykseen sovellettavasta
lainsäädännöstä. Asetuksen säännökset pohjautuvat päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen, ja
asetuksen soveltamisalaan kuuluvat päätökset on tunnustettava muissa valtioissa ilman eri menettelyjä.
Lisäksi perintöasetuksen myötä käyttöön otetun eurooppalaisen perintötodistuksen avulla perilliset,
testamentin toimeenpanijat ja jäämistön hoitajat voivat helpommin todistaa asemansa ja valtuutensa
EU-maissa.
Nykyään valtioiden välillä liikkuminen on entistä helpompaa, ja toiseen valtioon asettuminen sekä
ulkomainen omistaminen ovat jatkuvassa kasvussa. Tämän lisäksi perintöasetus on eurooppalaisella
mittapuulla vielä suhteellisen tuore säädös, ja siten sen säännösten tulkinta ja systematisointi sekä sen
käytännön vaikutusten tutkiminen näyttäytyy ajankohtaisena. Tutkimus on lainopillinen eli
oikeusdogmaattinen, ja sen keskeisenä tehtävänä on siten perintöasetuksen säännösten tulkinta ja
systematisointi. Lainopin lisäksi tutkielmassa hyödynnetään myös oikeusvertailevaa
tutkimusmenetelmää. Tutkielman pääasiallisena lähteenä on perintöasetus. Tämän lisäksi lähteinä on
käytetty sekä suomalaista että kansainvälistä oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluaineistoja, artikkeleita,
virallislähteitä sekä oikeuskäytäntöä.