Vammaissopimuksen 12 artiklan- yhdenvertaisuus lain edessä implementointi ja holhoustoimilaki

dc.contributor.authorPakarinen, Ulla
dc.contributor.departmentfi=Oikeustieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Law|
dc.contributor.facultyfi=Oikeustieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Law|
dc.contributor.studysubjectfi=Oikeustiede, OTM-tutkinto|en=Law, Master of Laws|
dc.date.accessioned2019-06-13T21:00:31Z
dc.date.available2019-06-13T21:00:31Z
dc.date.issued2019-05-29
dc.description.abstractTässä tutkielmassa tarkastellaan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista 12 artiklaa ja sen näkökulmasta holhoustoimilain mukaista päätöksentekojärjestelmää. Vammaissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja tehtiin 13.12.2006 New Yorkissa. Sopimukset saatettiin Suomessa voimaan valtioneuvoston asetuksella 31.5.2016 ja näin ollen sopimusta on noudatettava lakina. Sopimuksen 12 artikla edellyttää, että kaikkia henkilöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti lain edessä. Tarkastelen tutkielmassani holhoustoimilain mukaista päätöksentekoa vammaissopimuksen 12 artiklan ja päämiehen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta. Kuinka vammaissopimuksen 12 artikla vaikuttaa holhoustoimilain mukaiseen päätöksentekoon itsemääräämisoikeuden näkökulmasta tarkasteltuna? Vammaissopimuksen 12 artikla edellyttää, että epätavanmukaisia kommunikointitapoja ei jätetä huomioimatta. Oikeuden yhdenvertaisuuteen lain edessä on toteuduttava, jotta muut ihmisoikeudet voisivat täysimääräisinä toteutua. Komitea on katsonut sopimusosapuolten ymmärtäneen kyseisen artiklan väärin, kun he eivät ole ymmärtäneet, että vammaisten henkilöiden kohdalla puolesta päättämisen järjestelmistä tulisi luopua ja siirtyä tuettuun päätöksentekoon. Tutkielmani on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkielman lähteinä on käytetty edunvalvontaoikeuteen ja vammaisoikeuteen painottuvaa kotimaista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta sekä oikeustapauksia. Tutkielmani johtopäätöksenä on se, ettei holhoustoimilain mukainen edunvalvontajärjestelmä ole yhdenmukainen vammaissopimuksen kanssa ja siinä on monia kritiikille alttiita kohtia erityisesti päämiehen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta tarkasteltuna. Holhoustoimilain mukaista vajaavaltaiseksi julistamista käytetään erittäin harvoin ja voidaankin perustellusti kysyä, onko tällaiselle sääntelylle tarvetta. Vajaavaltaiseksi julistaminen on vammaissopimuksen mukaan oikeustoimikelpoisuuden poistamisen mahdollistavana järjestelmänä lopetettava ja sen tilalle kehiteltävä uudenlaisia tuetun päätöksenteon järjestelmiä.
dc.format.extent72
dc.identifier.olddbid164750
dc.identifier.oldhandle10024/147909
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/11669
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe2019061320427
dc.language.isofin
dc.rightsfi=Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.|en=This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.|
dc.rights.accessrightsavoin
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/147909
dc.subjectVammaissopimus, holhoustoimilaki, edunvalvonta, oikeustoimikelpoisuus
dc.titleVammaissopimuksen 12 artiklan- yhdenvertaisuus lain edessä implementointi ja holhoustoimilaki
dc.type.ontasotfi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis|

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Ladataan...
Name:
Pakarinen_Ulla_opinnayte.pdf
Size:
1.05 MB
Format:
Adobe Portable Document Format