Vammaissopimuksen 12 artiklan- yhdenvertaisuus lain edessä implementointi ja holhoustoimilaki

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista 12 artiklaa ja sen näkökulmasta holhoustoimilain mukaista päätöksentekojärjestelmää. Vammaissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja tehtiin 13.12.2006 New Yorkissa. Sopimukset saatettiin Suomessa voimaan valtioneuvoston asetuksella 31.5.2016 ja näin ollen sopimusta on noudatettava lakina. Sopimuksen 12 artikla edellyttää, että kaikkia henkilöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti lain edessä. Tarkastelen tutkielmassani holhoustoimilain mukaista päätöksentekoa vammaissopimuksen 12 artiklan ja päämiehen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta. Kuinka vammaissopimuksen 12 artikla vaikuttaa holhoustoimilain mukaiseen päätöksentekoon itsemääräämisoikeuden näkökulmasta tarkasteltuna? Vammaissopimuksen 12 artikla edellyttää, että epätavanmukaisia kommunikointitapoja ei jätetä huomioimatta. Oikeuden yhdenvertaisuuteen lain edessä on toteuduttava, jotta muut ihmisoikeudet voisivat täysimääräisinä toteutua. Komitea on katsonut sopimusosapuolten ymmärtäneen kyseisen artiklan väärin, kun he eivät ole ymmärtäneet, että vammaisten henkilöiden kohdalla puolesta päättämisen järjestelmistä tulisi luopua ja siirtyä tuettuun päätöksentekoon. Tutkielmani on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkielman lähteinä on käytetty edunvalvontaoikeuteen ja vammaisoikeuteen painottuvaa kotimaista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta sekä oikeustapauksia. Tutkielmani johtopäätöksenä on se, ettei holhoustoimilain mukainen edunvalvontajärjestelmä ole yhdenmukainen vammaissopimuksen kanssa ja siinä on monia kritiikille alttiita kohtia erityisesti päämiehen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta tarkasteltuna. Holhoustoimilain mukaista vajaavaltaiseksi julistamista käytetään erittäin harvoin ja voidaankin perustellusti kysyä, onko tällaiselle sääntelylle tarvetta. Vajaavaltaiseksi julistaminen on vammaissopimuksen mukaan oikeustoimikelpoisuuden poistamisen mahdollistavana järjestelmänä lopetettava ja sen tilalle kehiteltävä uudenlaisia tuetun päätöksenteon järjestelmiä.