Kielellisen harjaantuneisuuden vaikutus toiminnanohjauksen merkitykseen kielenvaihtotilanteissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia toiminnanohjauksen merkitystä eri tasoisten kielten kielenvaihdossa. Aiemmissa tutkimuksissa kaksikielisen toiminnan, kuten kielenvaihdon, on usein esitetty nojaavan toiminnanohjaukseen kaikilla kaksikielisillä. Tieteellinen näyttö toiminnanohjauksen ja kaksikielisen toiminnan välisistä yhteyksistä on kuitenkin vaihtelevaa, minkä vuoksi aihetta on lähestytty nk. toimintojen eriytymisen teorian näkökulmasta. Tämän teorian mukaan kaksikielisen toiminnan taidot kehittyvät ja automatisoituvat kokemuksen myötä, jolloin kaksikielinen toiminta nojautuisi näihin kaksikielisyyden tehtäväkohtaisiin taitoihin yleisen toiminnanohjauksen sijaan. Kokemattomilla kaksikielisillä, joilla nämä taidot eivät ole vielä automatisoituneet, kaksikielinen toiminta nojautuisi aiempien teorioiden tapaan yleiseen toiminnanohjaukseen. Toimintojen eriytymisen teorian perusteella toisen kielen harjaantuneisuus vaikuttaisi kielenvaihdon ja yleisen toiminnanohjauksen välisiin yhteyksiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin toisen kielen harjaantuneisuuden vaikutusta toiminnanohjauksen ja kielenvaihdon väliseen yhteyteen tutkimalla suomea äidinkielenään puhuvia terveitä aikuisia, jotka hallitsevat hyvin englantia sekä tätä huomattavasti heikommin ruotsia. Tutkittavat suorittivat verkkotutkimuksen, joka sisälsi toiminnanohjausta, erityisesti inhibitiota, mittaavan Simon-tehtävän sekä kielenvaihtoa sisältävän kaksikielisen nimeämistehtävän. Näin saatiin eritasoisia kielenvaihtotilanteita, joissa tutkittavat vaihtoivat kieltä nimeten kuvia joko suomeksi ja ruotsiksi, tai suomeksi ja englanniksi. Näiden lisäksi tutkittavat suorittivat ruotsin- ja englannin kielen sanastotestit sekä täyttivät kielitaustakyselyn. Suoriutumista nimeämistehtävän ja toiminnanohjaustehtävän välillä vertailtiin eri kieliparien kohdalla rakentamalla lineaarisia sekamalleja. Tuloksissamme emme havainneet kielenvaihdon ja yleisen toiminnanohjauksen olevan yhteydessä toisiinsa koko otoksen osalta, kuten toiminnanohjauksen ja kaksikielisyyden yhdistävät teoriat odottaisivat. Emme myöskään havainneet yhteyttä harjaantumattomilla kaksikielisillä, kuten toimintojen eriytymisen teorian nojalla olisimme odottaneet. Tuloksemme eivät siis anna tukea kummallekaan vertailemallemme teorialle kaksikielisen toiminnan taustaprosesseista. Yhteyksien puute tuloksissamme alleviivaa kuitenkin kaksikielisen toiminnan taustaprosessien tutkimuksen tärkeyttä, sillä kaksikielinen toiminta ei näytä selittyvän yleisen toiminnanohjauksen prosesseilla, kuten aiemmin on ajateltu.