Toiminnallisten raajapareesien ja liikehäiriöiden kliininen tutkiminen

Abstract

Toiminnalliset neurologiset häiriöt ovat neurologisia häiriöitä, jotka eivät sovi klassisiin liikehäiriöihin, eivätkä selity keskushermoston vauriolla, vaan häiriön ajatellaan johtuvan viallisesta hermoston säätelystä. Näihin häiriöihin luetaan useita toiminnallisia häiriöitä, esimerkiksi toiminnallinen epilepsia ja toiminnalliset liikehäiriöt. häiriöt ovat diagnostiikaltaan hankalia ja ovat erittäin alttiita sekä yli- että alidiagnostiikalle. Hoitoa vaikeuttavia tekijöitä ovat mm. epäselvä etiologia, vaihteleva ilmaisu ja muut komplisoivat neurologiset tai psykiatriset häiriöt. Haastavuutensa vuoksi toiminnalliset neurologiset häiriöt olivat pitkään lähinnä poissulkudiagnooseja. Poissulkudiagnostiikka on kuitenkin aikaa vievää, kallista ja kuormittavaa sekä terveydenhuollolle että potilaalle. Vasta viime aikoina onkin siirrytty suoraan diagnostiikkaan poissulun sijaan. Tietyille toiminnallisille häiriöille on olemassa diagnoosia tukevia yksinkertaisia kliinisiä tutkimuksia ja nämä helpottavat erotusdiagnostiikkaa toiminnallisten ja orgaanisten neurologisten häiriöiden välillä. Syventävien opitojen taustalla olevan artikkelin tarkoituksena on tukea kliinikkoa toiminnallisten liikehäiriöiden ja raajapareesien diagnostiikassa. Aihe on rajattu toiminallisiin liikehäiriöihin ja raajapareeseihin. Artikkeli pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä mitkä ovat toiminnalliseen etiologiaan viittaavat tyypilliset piirteet ja löydökset, mitä kliinisiä tutkimuksia voi hyödyntää ja miten ne suoritetaan. Artikkeli pyrkii myös valaisemaan kuvantamistutkimusten ja neurofysiologisten tutkimusten roolia diagnostiikassa. Artikkelissa käytetty tieto perustuu kliiniseen kokemukseen sekä suomalaiseen ja kansainväliseen kirjallisuuteen.