Alternative Futures Images for Biodiversity in Finland’s Commercial Forests in 2050

Abstract

This study examines how Finnish forestry governance systems enable or constrain biodiversity-protecting structural change within a Future-oriented framework extending to 2050. It identifies institutional, economic, and knowledge-related barriers to transformation and explores alternative development pathways envisioned by experts. The planetary boundaries framework shows that humanity has exceeded seven of nine limits essential for Earth’s habitability, highlighting the urgent need for systemic societal change. Forestry plays a pivotal role in this transition due to its links with climate change, biodiversity, and economic well-being. In Finland, however, forest governance remains largely shaped by a historically production-oriented logic whose compatibility with planetary boundaries and biodiversity limits is uncertain. Methodologically, the research combines Future-oriented Soft Systems Methodology with the Futures Images framework to analyse actors’ expectations, normative imaginaries, and future narratives. Futures Images serve both as analytical tools and as support for envisioning alternative futures. The empirical material consists of 11 semi-structured expert interviews representing public government, education, research, advocacy and NGOs, analysed through qualitative content analysis. The findings indicate that current governance arrangements inadequately support ecologically sustainable forest use. Key challenges include fragmented governance, conflicting economic incentives, lack of trust among stakeholders, and politicized knowledge. Biodiversity is frequently subordinated to economic objectives, while voluntary certification schemes offer limited leverage for deep change despite their broad coverage. Notably, greenwashing was found to extend into public government, undermining governance credibility and reinforcing systemic lock-ins. The prominent role of private forest owners highlights the social dimensions of forestry governance. The study concludes that incremental policy measures are insufficient to achieve ecological sustainability in Finnish forestry. Instead, fundamental systemic reorientation within planetary boundaries is required. Existing governance structures maintain a production-centred lock-in where economic interests repeatedly override ecological constraints and greenwashing becomes normalized. Transformation emerges primarily as a political and normative choice rather than a technical optimization challenge. The study emphasizes the urgent need for integrated, science-based, and Future-oriented governance, offering concrete entry points through Futures Images for reorienting forestry toward a planetarily safe operating space.

Planeetaaristen rajojen viitekehys osoittaa, että ihmiskunta on ylittänyt seitsemän yhdeksästä maapallon elinkelpoisuutta turvaavasta rajasta, mikä korostaa kiireellistä tarvetta muuttaa yhteiskunnallisia toimintamalleja. Metsätalous on keskeisessä asemassa tässä murroksessa, sillä se kytkeytyy samanaikaisesti ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen ja taloudelliseen hyvinvointiin. Suomessa metsien käyttöä ohjaavat rakenteet perustuvat kuitenkin pitkälti historiallisesti rakentuneeseen tuotantokeskeiseen logiikkaan, jonka yhteensopivuus planetaaristen rajojen ja biodiversiteetin ekologisten reunaehtojen kanssa on epäselvä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten suomalaisen metsätalouden ohjausjärjestelmät mahdollistavat tai rajoittavat biodiversiteettiä turvaavaa rakenteellista muutosta vuoteen 2050 ulottuvassa tulevaisuuskehyksessä. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia institutionaalisia, taloudellisia ja tiedollisia esteitä muutokselle on tunnistettavissa sekä millaisia vaihtoehtoisia kehityspolkuja asiantuntijat näkevät mahdollisina. Metodologisesti työ yhdistää tulevaisuusorientoidun Soft Systems Methodology -lähestymistavan ja tulevaisuuskuvat (Futures Images) -viitekehyksen, jonka avulla analysoidaan toimijoiden nykyhetkeen sidottuja odotuksia, normatiivisia mielikuvia ja tulevaisuuden kertomuksia. Tulevaisuuskuvat toimivat sekä analyysivälineenä että suunnittelun tukena mahdollistaen vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmottamisen. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu 11 puolistrukturoidusta metsätalouden asiantuntijahaastattelusta, jotka edustavat julkisen hallinnon, koulutuksen, edunvalvonnan. tutkimuksen ja kansalaisjärjestöjen käytännön toimijoiden näkökulmia. Aineiston analysoinnissa käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Tulokset osoittavat, että nykyiset ohjausjärjestelmät eivät riittävästi tue ekologisesti kestävää metsien käyttöä. Keskeisiksi haasteiksi tunnistettiin ohjauksen pirstaleisuus, taloudellisten kannustimien ristiriitaisuus, toimijaryhmien välinen luottamuspula sekä tiedon politisoituminen. Biodiversiteetti jää usein taloudellisten tavoitteiden varjoon, ja vapaaehtoiset sertifiointijärjestelmät tarjoavat vain rajallisia välineitä syvälliseen muutokseen, vaikka ne kattavat valtaosan metsämaasta. Aineistosta nousi lisäksi yllättäen esiin hallintoon saakka ulottuva viherpesu, joka heikentää ohjauksen uskottavuutta ja vahvistaa systeemisiä lukkiutumia. Yksityismetsänomistajien keskeinen rooli korostaa ohjauksen sosiaalista ulottuvuutta. Tutkimus osoittaa, että suomalaisen metsätalouden muutos kohti ekologista kestävyyttä ei ole saavutettavissa inkrementaalisilla, pieni askelin etenevillä politiikkatoimilla, vaan edellyttää perustavanlaatuista systeemistä uudelleen suuntaamista planetaaristen rajojen puitteissa. Nykyiset ohjausrakenteet ylläpitävät tuotantokeskeistä lukkiutumista, jossa taloudelliset intressit ohittavat toistuvasti ekologiset reunaehdot ja viherpesu normalisoituu osaksi hallinnollista käytäntöä. Muutos näyttäytyy ensisijaisesti poliittisena ja normatiivisena valintana, ei teknisenä optimointikysymyksenä. Tutkimus korostaa kiireellistä tarvetta integroidulle, tiedepohjaiselle ja tulevaisuusorientoituneelle hallinnalle sekä tarjoaa tulevaisuuskuva -lähestymistavan avulla konkreettisia lähtökohtia metsätalouden uudelleen suuntaamiselle kohti planetaarisesti turvallista toimintatilaa.