Strategic Autonomy and the Internal Market in the Era of Geopolitical Tensions

Abstract

Geopolitical tensions have led to the emergence of EU legislation aiming at ensuring EU autonomy, safeguarding the resilience of the internal market and securing trade. These instruments have been developed under the EU’s open strategic autonomy, which has formed as a response to the shift from multilateral rules-based international order to a power-based order.

The purpose of this paper is to dive into how the geopolitics and the open strategic autonomy affect the internal market, and how this strategic autonomy and the legal instruments derived from it are compatible with the existing EU legal framework. An emphasis is given to the balancing between openness and autonomy, and to the risk of developing protectionist measures. The paper also includes case studies on two legal instruments and analysis on how they work as geopolitical or geoeconomic instruments. The methodology assumed in the paper is largely literature review with also the inclusion of legal dogmatics.

The conclusions are that while the EU’s open strategic autonomy does not infringe EU primary law, a risk of the EU developing unjustifiable protectionist measures does exist if it overextends the geoeconomic measures and disregards its basis and values of openness and multilateralism. Therefore, while applying the strategic measures, the principle of proportionality must be carefully considered.

Geopoliittiset jännitteet ovat johtaneet EU-lainsäädäntöön, jonka tavoitteena on pyrkiä varmistamaan EU:n autonomia, turvata sisämarkkinoiden resilienssi sekä turvata unionin kaupankäyntiä. Näitä oikeudellisia instrumentteja on kehitetty EU:n avoimen strategisen autonomian puitteissa, joka puolestaan on muodostunut sitä mukaa kun monenvälisestä sääntöperusteista kansainvälisestä järjestelmästä on alettu siirtyä voimaperusteiseen järjestelmään. Tämän tutkielman tavoitteena on perehtyä siihen, miten geopolitiikka ja avoin strateginen autonomia vaikuttavat EU:n sisämarkkinoihin ja niiden lainsäädäntöön, sekä miten tämä strateginen autonomia ja siitä johdetut oikeudelliset instrumentit ovat yhteensopivia EU:n voimassa olevan oikeusjärjestyksen kanssa. Painoarvoa annetaan myös avoimuuden ja autonomian väliselle tasapainottelulle sekä protektionismin syntymisen riskille. Lisäksi tutkielmaan kuuluu tapaustutkimukset kahdesta oikeudellisesta instrumentista, sekä sen analysoimista, miten ne toimivat geopoliittisina välineinä. Tutkielman metodologiana on pitkälti kirjallisuuskatsaukset mutta myös lainoppi soveltuvilta osin. Johtopäätöksinä tutkielmassa todetaan, että vaikka EU:n avoin strateginen autonomia ei ole ristiriidassa EU:n primaarioikeuden kanssa, on olemassa riski, että EU kehittää perusteettomia protektionistisia toimenpiteitä, mikäli se laajentaa geotaloudellisia toimenpiteitään liikaa ja jättää huomioimatta avoimuuden ja monivälisyyden arvot. Strategisia toimenpiteitä sovellettaessa on siis otettava huolellisesti huomioon muun muassa suhteellisuusperiaate.