Velkakonversio yrityssaneerauksessa

Abstract

Tutkielmassa käsitellään yhtiöoikeudellista velkakonversiota (debt-to-equity swap) insolvenssioikeudellisessa kontekstissa. Velkakonversiolla eli osakeyhtiön vieraan pääoman muuntamisella omaksi pääomaksi voidaan taseen sisäisin järjestelyin keventää yhtiön liiallista velkataakkaa. Velkakonversiona toteutettavaan pääoman uudelleenjärjestelyyn osallistuvat sekä velallisyhtiön velkojat että sen omistajat, mikä erottaa konversiotoimenpiteen vain velkasuhteiden muutoksiin ja velkojen leikkaamiseen perustuvista velkasaneerauksista.

Tutkimustehtävänä on ensinnäkin selvittää velkakonversion lainsäädännöllistä nykytilaa. Koska voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole nimenomaista sääntelyä velkakonversiosta, tutkielmassa tarkastellaan niitä osakeantiin ja yrityssaneeraukseen liittyviä normeja, jotka ovat velkakonversion kannalta välillisesti relevantteja. Toiseksi selvitetään, minkälaisiin ongelmakohtiin ja yrityssaneerausmenettelyn muutospaineisiin velkakonversion nykyinen sääntelemättömyys johtaa. Kolmanneksi analysoidaan jo esitettyjä ja tulevaisuudessa mahdollisia lainsäädännön kehittämisvaihtoehtoja. Tutkielman tarkoituksena on näin ollen vastata sekä oikeusdogmaattisen että oikeuspoliittisen tutkimusmetodin kannalta relevantteihin tiedonintresseihin. Lähdemateriaalina käytetään lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoja, kotimaista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta, virallisjulkaisuja sekä käytännön tapausesimerkkejä.

Tutkielmassa havaitaan, että velkakonversio on sääntelemättömyytensä vuoksi ennen kaikkea vapaaehtoinen ja sopimusperusteinen toimenpide, jonka toteuttaminen perustuu samoihin yhtiöoikeudellisiin normeihin niin yksityisessä saneerauksessa kuin saneerausmenettelyssäkin. Se ei näin ollen ole täysin rinnastettavissa laissa säänneltyihin velkajärjestelyihin, joiden toteuttaminen ja raukeaminen perustuu yrityssaneerauslakiin. Keskeinen voimassa olevan oikeuden ongelmakohta on se, että velallisyhtiön omistajien ei lain mukaan edellytetä suostuvan omistusasemansa muutoksiin tai tekevän uusia sijoituksia saneerattavaan yhtiöön, vaikka lähtökohtaisen sijoitusten etusijajärjestyksen mukaan omistajia paremmalla etusijalla olevien velkojien saatavia leikattaisiin. Voimassa olevan oikeustilan katsotaan olevan myös oikeusvertailevasti ja saneerauskäytännöllisesti katsoen ongelmallinen.

Tutkielmassa esitetään, että oikeustilan kehittämiseksi olisi perusteltua luoda velkakonversiota koskevaa nimenomaista sääntelyä, joka oikaisisi sijoittajien keskinäistä etusijajärjestystä ja selventäisi konversiojärjestelyjen toteuttamisedellytyksiä saneerausmenettelyssä. Tulevan lainvalmistelun yhteydessä olisi ennen kaikkea huomioitava velkakonversiota koskevan sääntelyn toimivuus käytännön saneerausolosuhteissa sekä suhteessa yrityssaneerauksen sääntelyyn kokonaisuutena.