Ihmisen kollageenireseptorin aktivaatio : α1β1- ja α2β1-integriinien αI-domeenin aktivaatiomekanismien rakenne ja toiminta
2.59 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset423
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Integriinit α1β1 ja α2β1 ovat solukalvolla sijaitsevia kollageenireseptoreita, jotka vaikuttavat merkittävästi useisiin eri solufunktioihin, kuten verihiutaleiden kiinnittymiseen, mesenkymaalisten kantasolujen lisääntymiseen ja kunnollisen immuunivasteen muodostumiseen. Integriinien αI-domeeni on integriinin ligandia sitova domeeni, joka muodostaa suoran kontaktin integriinin ja sen ligandin, tässä tapauksessa kollageenin, välille. Ligandin sitoutuessa αI-domeenin suljettu konformaatio muuttuu avonaiseksi ja ligandi muodostaa suoran kontaktin sitoutumiskohdan metalli-ionin kanssa. Suljetun ja avonaisen konformaation lisäksi α1β1-integriinillä tiedetään olevan kolmas välimuotokonformaatio, mutta vastaavaa rakennetta ei olla todettu α2β1- integriinille.
αI-domeenien konformaatiomuutoksen suljetusta muodosta avonaiseen aktiiviseen konformaatioon mahdollistaa αC-heliksissä olevan arginiinin ja α7-heliksissä olevan glutamaatin välinen ionisidos. Näiden aminohappojen rooleja αI-domeenin konformaatiomuutoksessa ja proteiinin aktiivisuudessa on tutkittu Arg/Ala- ja Glu/Ala-pistemutaatioilla.
Tämän Pro Gradu –tutkimuksen tavoitteena on tutkia ja verrata α1I- ja α2I-domeenien αC-heliksissä olevan arginiinin roolia αI-domeenin aktivaatiossa. α1I- ja α2I- domeenien sitoutumistehokkuutta tyypin I ja IV kollageeniin mitataan kollageenilla päällystettyjen kuoppalevyille tehtyjen sitoutumiskokeilla. Mittausten avulla selvitetään α1I- ja α2I-domeenien pistemutaatioiden vaikutusta αI-domeenien sitoutumistehokkuuteen. Sitoutumiskokeiden lisäksi arginiinin pistemutaation sisältävä α2I-domeeni kiteytettiin ilman ligandia paljastamaan mahdollisen aktivoidun α2I-domeenin rakenteen ja transitionaalisen konformaation.
Sitoutumiskokeiden tulosten perusteella α1β1 ja α2β1 integriinien aktivaatiomekanismeilla vaikuttaa olevan mekanistinen ero. Kiteytetyn α2I-domeenin rakenteen alustava analyysi ei kuitenkaan paljastanut selvää välimuotokonformaatiota.