Lottaihanteet ja rintaman arki : Kenttälottien kokemus ja identiteetti jatkosodan päiväkirjojen valossa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa käsitellään kenttälottien kokemusta ja identiteettiä jatkosodan rintamalla 1941–1944. Tutkimuksessa selvitetään, miten Lotta Svärd -järjestön ihanteet eli järjestön kollektiivinen identiteetti näkyi rintaman arjen kokemuksissa, työssä ja vapaa-aikana, ja oliko ihanteilla merkitystä lottien oman identiteetin muotoutumisessa ja mahdollisessa muutoksessa sodan aikana. Tutkimuksessa pohditaan, olivatko ihanteet tärkeitä ja auttoivatko ne rintamaolosuhteissa. Tutkimus kuuluu niin sanottuun uuteen sotahistoriaan, ja siinä hyödynnetään myös kokemushistorian teorioita. Aineistona tutkimuksessa on sodan aikana kenttälottana eri osastoilla ja eri rintamaosilla työskennelleen seitsemän naisen päiväkirjat. Päiväkirjoista kaksi on julkaistu. Julkaisemattomia päiväkirjoja säilytetään Syvärannan Lottamuseon arkistossa. Tutkimusmetodina on käytetty lähilukua ja kontekstointia. Lotta Svärd -järjestön virallinen identiteetti ja ihanteet on määritetty Lottien kultaisten sanojen ja jatkosodan aikana kenttälotille jaetun Kenttälotta-lehden perusteella. Tutkimuksessa on yhdistetty päiväkirjoja koskevaa tutkimusta kokemushistorian tutkimukseen. Päiväkirjojen kautta tutkimus tuo uutta tietoa rintaman arjesta sen kokeneiden naisten kertomana. Koska aineisto on rajattu, se ei yleistä kenttälottien kokemusta, vaan tarjoaa kapeita, mutta tarkkoja näkökulmia erilaisiin kokemuksiin ja identiteetin muotoutumiseen. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että odotuksia, kokemuksia ja identiteettiä määritteli vahvasti naisellinen isänmaallisuus eli työn tekeminen, hyödyksi oleminen rintamalla lottien muiden ihanteiden jäädessä joko osaksi sitä tai muuten vähemmän tärkeiksi. Ihanteellisen lottaidentiteetin rinnalla kenttälotilla säilyi oma henkilökohtainen nuoren, itsenäisen, seikkailunhaluisenkin, aikuisen tai aikuistuvan naisen identiteetti. He eivät kokeneet kovin suuria ristiriitoja näiden eri identiteettien välillä tai omien odotustensa ja rintaman todellisuuden välillä. Sodan kesto ja arkipäiväistyminen liudensivat ihanteellisuutta ja tekivät luonnolliseksi eri identiteettien olemassaolon arjessa rinnakkain ja limittäin. Myös Lotta Svärd -järjestön viestintä laimeni ja pyrki rohkaisemaan ja koskettamaan henkilökohtaisemmalla tasolla sodan jatkuessa, koska työvoiman saatavuudesta ja jaksamisesta oli huolehdittava. Ihanteista ei kuitenkaan missään vaiheessa luovuttu, ja ne myös auttoivat selviytymään rintamalla.