Kansanedustajien tulkinnat tasa-arvosta ja tasa-arvolain tarpeellisuudesta osana vuoden 2005 tasa-arvolainsäädännön uudistusta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan suomalaista tasa-arvopolitiikka ja kansanedustajien tasa-arvokäsityksiä osana vuoden 2005 tasa-arvolain uudistusta. Tarkoituksena on selvittää, miksi kansanedustajat näkivät lakimuutoksen tarpeellisena, ja tarkastella millaisia erilaisia tasa-arvokäsityksiä ja tapoja määritellä tasa-arvoa edustajilla oli. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, minkä muiden tekijöiden nähtiin vaikuttavan yhteiskunnan tasa-arvoisuuteen lainsäädännön lisäksi. Primääriaineistona toimivat kahden lakiehdotusta käsittelevien eduskuntakeskustelujen pöytäkirjat.

Kansanedustajat perustelivat lakimuutosta vetoamalla siihen tärkeänä ja tehokkaana tapana parantaa erityisesti työelämän tasa-arvoa. Lakiuudistuksen nähtiin tarjoavan uusia välineitä palkkasyrjinnän ja palkkaerojen vähentämiseen, ja tasa-arvosuunnittelun laajennetut velvoitteet katsottiin tarpeelliseksi tasa-arvon toteutumisen kannalta niin työpaikoilla kuin koulutuksessakin. Toisaalta peruskoulujen ei katsottu tarvitsevan tasa-arvosuunnittelua tai syrjinnän kieltoja.

Kansanedustajat ymmärsivät tasa-arvon lähinnä binäärisen nais-mies-jaottelun kautta, vaikka muutamat kansanedustajat huomioivat myös sukupuolivähemmistöt puheenvuoroissaan. Keskusteluissa nousi esiin tasa-arvon määritelmiin liittyviä jakoja kolmeen eri kategoriaan liittyen: naisten ja miesten fyysiset erot, naisten ja miesten asema työelämässä ja miesten syrjintä. Tämän lisäksi kansanedustajien tasa-arvokäsityksissä painottui ajatus suomalaisen tasa-arvon onnistumisesta. Kansanedustajat myös painottivat, että tasa-arvolain lisäksi yhteiskunnan tasa-arvoisuuteen vaikuttavat etenkin yleiset asenteet ja niiden muutos sekä median ja mainonnan esittämät kuvaukset naisista ja tasa-arvosta.