Hampaan ja leukaluun kovakudosten uudiskasvu

Abstract

Tämä syventävien opintojen kirjallinen työ on kirjallisuuskatsaus hampaan ja leukaluun kovakudosten ohjatusta uudiskasvusta. Käsikirjoituksessa käsitellään erityisesti kliinisessä mielessä kiinnostavia mahdollisuuksia käyttää ohjattua uudiskasvua hyödyksi kovakudospuutosten hoidossa. Luonnollinen uudiskasvu määrittää yhdessä yleisen kehitysbiologian tuntemuksen kanssa rajat kliinisille sovelluksille. Jotta ihmiskudoksen normaalia paranemista voidaan edistää tai ohjata korjaavan hoidon yhteydessä, on ymmärrettävä siihen liittyvät monimutkaiset molekyylien viestijärjestelmät ja -reitit. Luun uudiskasvua tarvitaan hammashoidossa erityisesti, kun oma hammas menetetään. Puutosaukko paranee luun kantasolujen avulla, mutta luun määrä ja muoto jää monesti puutteelliseksi. Tätä ongelmaa pyritään korjaamaan käyttämällä erilaisia keinoluumateriaaleja ja luun muodostusta edistäviä materiaaleja. Hammas menettää suurimman osan kasvumahdollisuuksista puhkeamisen jälkeen. Hammasluulla on rajallinen ja kliinisesti yleensä riittämätön kyky uusiutua. Hampaan puhkeamisen jälkeen kiillettä tuottavat ameloblastisolut sitä vastoin kuolevat eikä kiille uusiudu. Hampaan kantasolujen ominaisuuksia hyödyntämällä, voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa saada kasvamaan uutta kovakudosta aikuisen hampaalle. Haasteena on sopivien kantasolujen eristäminen ja uudelleenohjelmointi. Viime vuosina kokonaisten kantasoluista kasvavien uudishampaiden tutkimus on ottanut mielenkiintoisia edistysaskeleita. Menetelmä voisi poistaa useita nykyään käytössä olevien proteettisten rakenteiden haittapuolia menetetyn hampaan korvaamisessa.