Saako olla ruskea queer? : Isaac Senen ”Kuuma jäbä” -teoksen ehdot suomalaisen popmusiikin mediakehyksissä

Abstract

Isaac Senen kappale ”Kuuma jäbä” oli historiallinen julkaisu suomalaisen popmusiikin valtavirrassa, sillä koskaan aiemmin afrosuomalaisen artistin suoraviivaisen queer teos ei ole noussut valtavirtahitiksi. Lisäksi ”Kuuma jäbä” ajoittui hetkeen, jona ennennäkemätön määrä ruskeita artisteja nousi Suomessa musiikkilistojen kärkitiloille ja medianäkyvyyteen. Teoksen vastaanotto mediassa kertoo, millä ehdoilla ruskea queer sai löytää tiensä suomalaisen popmusiikin valtavirtaan. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, millaisia ehtoja journalistinen media asetti ”Kuuman jäbän” tapauksessa ruskealle queerille. Median yhteydessä pohdin myös musiikkiteollisuuden roolia. Tutkimuskohteeni on Isaac Senen ja hänen teoksensa läpimurto valtavirtanäkyvyyteen vuoden 2022 talvella ja keväällä. Tutkin ”Kuumaa jäbää” tapaus- ja kehystutkimuksen keinoin. Mediakehysten kautta on mahdollista erottaa, millaisia ehtoja tapaus ”Kuuma jäbä” sai. ”Kuumaa jäbää” käsittelivät niin valtakunnalliset kuin paikalliset sanoma- ja aikakausilehdet ja verkkosivustot, podcastit, tv-ohjelmat ja musiikkiin ja populaarikulttuuriin keskittyvät erityisjulkaisut. Primääriaineistooni kuuluu 55 mediasisältöä, mukaan lukien teos itse musiikkivideoineen ja esityksineen Uuden musiikin kilpailussa. Lisäksi kontekstualisoin teosta, pääasiallisena kontekstina queerin ja etnisten vähemmistöjen tarina suomalaisessa popmusiikissa. Tutkin teosta myös euroviisuna, sillä ”Kuuman jäbän” näkyvyyden mahdollisti sen osallistuminen Uuden musiikin kilpailuun eli Suomen euroviisukarsintaan. Teoreettisina viitekehyksinäni ovat queer-teoriat, tärkeimpänä Roderick A. Fergusonin intersektionaalinen ruskea queer -analyysi. Omakin lähestymiseni on intersektionaalista, eli tarkastelen etnisyyttä, seksuaalisuutta, luokkaa ja sukupuolta kokonaisuutena, en (pelkästään) erillisinä. Nämä ulottuvuudet sisältyivät lähes aina Isaac Senen mediakehyksiin, painotuksen vaihdellessa tiedotusvälineen ja sisällön mukaisesti. Sene kehystettiin yleensä tavalla tai toisella queerin, afrosuomalaisuuden, savolaisuuden ja/tai maskuliinisuuden representaatioksi. Valkoiset ja ei-queerit artistit saivat samaan aikaan representoida elämää ja ihmisyyttä monipuolisesti. Totean, että media toiseutti ja marginalisoi ”Kuuman jäbän” kohdalla ruskeaa queeria, mutta samalla antoi ruskealle queerille myönteistä tilaa. Havaitsen myös, että ”Kuuma jäbä” vastavuoroisesti muutti valtavirtaa inklusiiviseen suuntaan ja avasi ruskealle queerille uusia ovia. Toiseutus johtui osittain siitä, että ylivoimainen enemmistö journalistisen median toimijoista ei itse kuulu vähemmistöihin. Ehdotankin, että suomalainen journalismi kehittäisi työkaluja, joilla alalle saataisiin nykyistä enemmän vähemmistöihin kuuluvia ammattilaisia. Lisäksi ehdotan, että media loisi tilaa syvälliselle kulttuurikritiikille, jolloin popmusiikkia käsittelevä journalismi ei jäisi niin pinnalliseksi kuin nyt ja voisi irtautua nykyisenkaltaisesta kritiikittömästä symbioosista musiikkiteollisuuden kanssa. Näillä keinoilla ruskea queer- mutta myös muiden vähemmistörepresentaatioiden määrä ja laatu kohenisivat.