The length of waiting times in public healthcare: How does expenditure respond to changing waiting times?

Abstract

This thesis reviews the waiting time guarantee in Finland and examines the changes made to the waiting time guarantee in autumn of 2023 and the resulting cost impacts in one wellbeing services county. The waiting time guarantee defines the time frames within which healthcare customers must receive care in public sector. The waiting time guarantee has been in force since 2005, and the length of the waiting time guarantee has varied over the past years. On 1st of September 2023, the waiting time guarantee was shortened from three months to 14 days in primary healthcare and to four months in oral healthcare. The thesis includes a literature review of the waiting time guarantees and how these have been used to shorten the long periods of waiting. Long waiting times have been a problem in many countries, which is why the waiting time guarantee is in place in many OECD countries. In addition to the waiting time guarantee, the thesis also mentions various other means of reducing long periods of waiting and how these means are often used as a complementary for each other. The empirical section of this thesis delves into two research questions. The first research question is “How is the expenditure of a wellbeing services county affected by the shortening of maximum waiting time in primary healthcare?”. The first research question is examined with difference-in-differences research method. In the second research question regression analysis was used to study the relationship between visits and expenditure in primary healthcare. The empirical analysis concentrated on only one wellbeing services county. Thus, the results of the thesis are not generalisable for the whole country and in the conclusions, it is recommended to examine the waiting time guarantee with a larger sample to obtain generalisable conclusions. However, the topic is relevant and requires more extensive research to introduce cost-effective and optimal practices in healthcare that minimise the health and financial costs of delaying access to care.

Tutkielma on katsaus Suomessa toteutettuun hoitotakuuseen ja perehtyy erityisesti syksyllä 2023 hoitotakuuseen tehtyihin muutoksiin ja siitä aiheutuviin kustannusvaikutuksiin yhdellä hyvinvointialueella. Hoitotakuu määrittää terveydenhuollossa aikaraamit, joiden sisällä terveydenhuollon asiakkaiden tulee saada hoitoa julkisella puolella. Hoitotakuu on ollut voimassa Suomessa jo vuodesta 2005 alkaen ja hoitotakuun pituus on viimeisten vuosien aikana vaihdellut. 1.9.2023 hoitotakuuta kiristettiin perusterveydenhuollossa kolmesta kuukaudesta 14 vuorokauteen ja suunterveydenhuollossa neljään kuukauteen. Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen hoitotakuista ja, kuinka näitä on hyödynnetty pitkien hoitoonpääsyaikojen hillitsemisessä. Pitkät hoitoonpääsyajat ovat olleet monissa maissa ongelmana, ja sen vuoksi hoitotakuu onkin käytössä monissa OECD-maissa. Hoitotakuun lisäksi tutkielmassa mainitaan myös muita erinäisiä keinoja pitkien hoitoonpääsyaikojen lyhentämiseen ja, miten näitä keinoja usein käytetään täydentämään toinen toisiaan. Tutkielman empiirisessä osiossa syvennytään kahteen tutkimuskysymykseen. Ensimmäinen tutkimuskysymys on ”Kuinka hoitotakuun kiristäminen vaikuttaa hyvinvointialueen kustannuksien kehitykseen perusterveydenhuollossa?”. Tämän ensimmäisen tutkimuskysymyksen tarkastelemisessa hyödynnetään difference-in-differences tutkimusasetelmaa. Toisessa tutkimuskysymyksessä käytettiin regressioanalyysia tutkittaessa käyntien ja kustannusten yhteyttä perusterveydenhuollossa. Tutkielman empiirisessä osiossa hyödynnettiin vain yhden hyvinvointialueen kustannuksia. Näin ollen tutkielman tulokset eivät ole yleistettävissä koko maata koskeviksi, vaan tutkielman johtopäätöksissä suositellaan hoitotakuun tarkastelemista suuremmalla otoksella, jotta yleistettäviä johtopäätöksiä saadaan. Aihe on kuitenkin ajankohtainen ja kaipaa laajempaa tutkimusta, jotta terveydenhuollossa voidaan ottaa käyttöön kustannustehokkaat sekä optimaaliset toimintatavat, joka minimoivat hoitoonpääsyn viivästymisestä aiheutuvat terveydelliset ja taloudelliset kustannukset.