Helsingin kaupunkipuuston istutuspotentiaalin, rakenteen ja saavutettavuuden analyysi paikkatietomenetelmien avulla

dc.contributor.authorAhomäki, Lotta
dc.contributor.departmentfi=Maantieteen ja geologian laitos|en=Department of Geography and Geology|
dc.contributor.facultyfi=Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Science|
dc.contributor.studysubjectfi=Maantiede|en=Geography|
dc.date.accessioned2026-06-26T19:31:19Z
dc.date.issued2026-05-20
dc.description.abstractPuilla on merkittävä vaikutus kaupunkiympäristön ekologiseen kestävyyteen ja asukkaiden hyvinvointiin. Tässä tutkielmassa tarkastelen Helsingin keskustan puiden istutuspotentiaalia, latvuspeitteen rakennetta ja puuston sekä viheralueiden saavutettavuutta. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on tunnistaa alueita, joilla puuston lisäämisellä olisi suurin myönteinen vaikutus kaupunkiympäristön laadun parantamiseen ja viherrakenteiden saavutettavuuteen. Tutkimus perustuu paikkatietomenetelmiin. Aluksi teen yksinpuutulkintaa latvuspeitemallista ja kartoitan istutuspotentiaalia tutkimalla viheralueille sijoittuvia tyhjiä tiloja, jotka ovat otollisia puiden istuttamiselle. Seuraavaksi analysoin nykyisen puuston rakennetta tarkastelemalla erityisesti puiden korkeusjakaumaa. Lopuksi arvioin puuston sekä viheralueiden saavutettavuutta 3–30–300 -viitekehyksen avulla eli tutkin puiden näkyvyyttä, latvuspeitteen määrää ja alueellista jakaumaa sekä rakennusten etäisyyttä lähimpiin viheralueisiin. Tulokset osoittavat, että puuston määrä, rakenne ja saavutettavuus vaihtelevat merkittävästi eri kaupunginosien välillä. Tiiviisti rakennetuilla keskustan alueilla latvuspeite jää vähäiseksi ja puuston saavutettavuus on monin paikoin heikompaa, kun taas puistoalueiden yhteydessä ja väljempään rakennetuilla alueilla puustoa esiintyy runsaammin ja yhtenäisemmin. Eniten istutuspotentiaalia esiintyy erityisesti alueilla, joilla esiintyy runsaasti avointa istutustilaa ja joilla puuston määrä on vielä suhteellisen vähäistä ja puusto on pääosin rakenteeltaan varhaisessa kehitysvaiheessa. Tulokset osoittavat myös, että korkean istutuspotentiaalin alueet eivät aina sijoitu samoille alueille, joilla puuston saavutettavuus on heikointa. Tämä korostaa sitä, että puuston lisäämisen mahdollisuudet riippuvat vahvasti olemassa olevan kaupunkirakenteen tiiviydestä ja viheralueiden määrästä. Tutkielma osoittaa, että paikkatietopohjaiset analyysimenetelmät tarjoavat tehokkaan keinon kaupunkipuuston tarkasteluun ja kehittämistarpeiden tunnistamiseen. Puuston määrän lisäksi sen sijainti ja saavutettavuus ovat keskeisiä tekijöitä kaupunkivihreän tuottamissa hyödyissä. Tuloksia voidaan hyödyntää Helsingin kaupunkisuunnittelussa istutusten kohdentamiseen kriittisille alueille ja viherrakenteen kehittämiseen kohti tasapainoisempaa ja kestävämpää kaupunkiympäristöä.
dc.format.extent84
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/62382
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe20260626104604
dc.language.isofin
dc.rightsfi=Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.|en=This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.|
dc.rights.accessrightssuljettu
dc.subjectviheralue
dc.subjectlatvuspeite
dc.subjectkaupunkivihreä
dc.subjectistutuspotentiaali
dc.subjectpuuston rakenne
dc.subjectpuuston saavutettavuus
dc.titleHelsingin kaupunkipuuston istutuspotentiaalin, rakenteen ja saavutettavuuden analyysi paikkatietomenetelmien avulla
dc.type.ontasotfi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis|

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Ladataan...
Name:
Ahomaki_Lotta_Opinnayte.pdf
Size:
3.85 MB
Format:
Adobe Portable Document Format