Kokonainen vai ositettu käsityö? Yläkoulun opettajien kokemuksia kokonaiseen käsityöhön pyrkivästä käsityön opetuksesta

Abstract

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 korostaa entistä enemmän kohti kokonaista käsityötä pyrkivää käsityön opetusta. Tämän tutkielman tavoitteena olikin selvittää opettajien kokemuksia siitä, miten kokonainen käsityö toteutuu käytännössä peruskouluopetuksessa sekä sitä, suosivatko opettajat opetuksessaan kokonaista vai ositettua käsityötä.

Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja sen tutkimusote oli fenomenologinen. Tutkimuksen kohteena olivat yläkoulussa käsityötä opettavien opettajien kokemukset. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol- kyselylomakkeella, joka sisälsi pääsääntöisesti avoimia kysymyksiä. Kysely lähetettiin 212 opettajalle ja siihen vastasi tutkimuksen kannalta hyväksyttävällä tavalla 17 opettajaa (N=17).

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että tutkimukseen osallistuneet opettajat toteuttavat opetuksessaan enimmäkseen kokonaista käsityötä, mutta myös ositettua käsityötä käytetään yhä. Ositetulla käsityöllä kerrottiin olevan hyvä opettaa esimerkiksi uusia tekniikoita. Opettajien kokemukset kokonaisesta käsityöstä olivat positiivisia, vaikka siihen koettiin liittyvän myös haasteita. Kokonaisen käsityön eduiksi koettiin erityisesti oppilaan oman ajattelun ja aktiivisuuden kehittyminen sekä opettajan kannalta oman ammattitaidon haastaminen. Suurimpana kokonaisen käsityön haasteena koettiin olevan oppilaiden valmiudet eli heidän huonot käsityölliset perustaidot, kuten tekniikoiden hallinta.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kokonainen ja ositettu käsityö kulkevat opetuksen tavoitteista riippuen rinnakkain. Opetuksen tavoitteet ja opettajan oppilaan tuntemus ovat käsityöprosessin valinnassa jopa merkittävämpiä kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden asettamat käsityöoppiaineen tehtävät.