TVL 35 b §:n vaikutus kapitalisaatiosopimusten verotukseen

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan kapitalisaatiosopimusten verotusta 2020 voimaan tulleen TVL 35 b §:n näkökulmasta. Kapitalisaatiosopimusten suosio on ollut kovassa kasvussa finanssikriisistä lähtien, ja vuosien varrella niihin liittyviä veroetuja on vähitellen karsittu. Erityisesti ulkomaisten vakuutusyhtiöiden tarjoamia tuotteita on räätälöity varakkaammille sijoittajille, jolloin on tavoiteltu epäsuoraan sijoittamiseen liittyviä veroetuja, säilyttäen kuitenkin suoraan sijoittamiseen liittyvät omistajanoikeudet. TVL 35 b §:n säätämisen taustalla olikin pyrkimys puuttua ulkomaisten vakuutuskuorien avulla harjoitettuun aggressiiviseen verosuunnitteluun, jossa vakuutuksenottajalla säilyi kohde-etuuksiin liittyvät omistajanoikeudet. Tutkimus on toteutettu käyttäen oikeusdogmaattista eli lainopillista metodia. Viime vuosien aikana oikeuskäytäntöä on muodostunut niin korkeimman oikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden kuin keskusverolautakunnan toimesta. Lisäksi lähdeaineistona on käytetty Verohallinnon tekemiä selvityksiä ulkomaisiin vakuutuskuoriin liittyen sekä Verohallinnon syventävää vero-ohjetta kapitalisaatiosopimuksiin liittyen. Ulkomaisten vakuutusyhtiöiden kautta otettujen kapitalisaatiosopimusten verotukseen syvennytään edellä mainittujen lisäksi tarkastelemalla OECD:n malliverosopimusta, Suomen tekemiä verosopimuksia sekä perehtymällä aiheesta kirjoitettuihin oikeudellisiin artikkeleihin, joista keskeisimpinä nousevat Janne Myllymäen kirjoittamat. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että nykyinen sääntely on kiristänyt ulkomaisiin kapitalisaatiosopimuksiin liittyvää verotusta erityisesti yleisesti verovelvollisten osalta. Vaikka CRS-tietojenvaihto on parantanut Verohallinnon mahdollisuuksia saada tietoja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä otetuista kapitalisaatiosopimuksista, on tietojen hyödyntäminen edelleen resursseja voimakkaasti kuluttavaa ja siihen liittyy riski VML:n oikaisuaikojen päättymisestä. Lisäksi säännöksen soveltamiseen liittyy edelleen oikeudellista epävarmuutta esimerkiksi rajahinnan asettamisen osalta, johon odotetaan KHO:n ratkaisua.