Oikeudenkäynnin viivästyminen ja hyvityslaki oikeussuojakeinona viivästymistilanteissa

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa, 13 artiklaan sisältyvää tehokkaan oikeussuojakeinon vaatimusta ja erityisesti sitä, onko hyvityslaki 13 artiklan mukainen tehokas oikeussuojakeino oikeudenkäynnin viivästymistilanteissa. Tutkielmani ote on lainopillinen ja keskeisinä lähteinä ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä kansallinen hyvityslakia koskeva lainvalmisteluaineisto ja kansallinen oikeuskäytäntö. Tutkielmassani on perus- ja ihmisoikeusnäkökulma, mistä syystä en ole katsonut tarkoituksenmukaiseksi rajoittaa tarkastelua vain joihinkin tiettyihin prosessilajeihin.

13 artiklan mukaiselta oikeussuojakeinolta edellytetään, että se on tehokas sekä teoriassa että käytännössä. EIT on tunnistanut kriteerit, jotka vaikuttavat kansallisen oikeussuojakeinon tehokkuuteen, riittävyyteen ja saavutettavuuteen. Hyvityslain mukaisen hyvitysvaatimuksen käsittelyn voidaan katsoa olevan riittävän nopeaa ja lain mukainen mahdollinen hyvitys maksetaan nopeasti. Hyvityslain mukainen menettely täyttää nähdäkseni riittävällä tavalla EIS 6 artiklan mukaiset oikeudenmukaisuusvaatimukset, eikä asianosaiselle koidu perustellun hyvitysvaatimuksen tekemisestä kohtuutonta rasitusta kuluista. EIT on katsonut Ahlskog-tapauksessa hyvityslain olevan 13 artiklan mukainen tehokas oikeussuojakeino.

Kansallisella tasolla hyvityslaissa on kuitenkin havaittu puutteita, joista osaan on ollut ratkaisuna perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta ja hyvityslain tarkoituksen huomioon ottaminen lakia sovellettaessa. Tärkeää on jatkossakin seurata EIT:n oikeuskäytäntöä ja varmistua siitä, että kansallisella tasolla hyvityslain nojalla tuomitut viivästymishyvitykset vastaavat EIT:n vastaavissa tapauksissa määräämiä hyvityksiä riittävällä tavalla.

Hyvityslaki yksinään ei kuitenkaan ole estänyt oikeudenkäyntien kohtuutonta pitkittymistä Suomessa, vaan ongelman ratkaisemiseen liittyviä tavoitteita asetetaan yhä edelleen. Tärkeänä toimenpiteenä on riittävien resurssien turvaaminen, jotta oikeudenkäyntien viivästymiset voitaisiin ehkäistä ennalta ja näin parantaa asianosaisten oikeusturvaa ja taata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen oikeudenkäynnin keston osalta.