Kansainväliset tiedonsiirrot asianmukaisia suojatoimia soveltaen : Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset tiedonsiirrot EU:n ulkopuolella sijaitseviin kolmansiin valtioihin

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten yhteisöt voivat siirtää henkilötietoja EU:sta ja Euroopan talousalueelta EU:n ulkopuolelle, eli kolmansiin maihin. Henkilötietojen siirtämiseen kolmansiin maihin tulee noudattaa yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) asettamia vaatimuksia tietojenkäsittelylle. Tutkielmassa selvitetään EU:n tietosuojalainsäädännön, oikeuskäytännön ja kirjallisuuden perusteella, mitkä vaatimukset ja lainsäädäntö on otettava huomioon, jotta tiedonsiirrot tehdään lainmukaisesti. Tutkielma pyrkii selvittämään myös, mikä on asianmukaisten suojatoimien määritelmä GDPR:n vaatimuksissa tiedonsiirroille. Tutkielman pääasiallinen tutkimusmenetelmä on oikeusdogmatiikka. Tutkimusmenetelmän kautta tutkielma selvittää tiedonsiirtojen pääasialliset määritelmät, yleiset tietojenkäsittelyvaatimukset sekä tiedonsiirtovälineet, joiden avulla tiedonsiirtoja voidaan tehdä lainmukaisesti. Tutkielman johtopäätökset pyrkivät vastaamaan pääkysymyksiin ja antamaan tutkijan tulkinnan kansainvälisten tiedonsiirtojen asiayhteydessä. Pääasialliset lainsäädännölliset tutkimusalueet ovat GDPR:n säännökset ja tietosuojaviranomaisten ratkaisukäytäntö tiedonsiirtoihin liittyvissä oikeustapauksissa. Tutkielmassa käytetään oikeuskirjallisuutta ja muita aiheeseen liittyviä julkaisuja johtopäätöksien tueksi. Kirjallisuuteen liittyy perinteistä oikeuskirjallisuutta, asiantuntijalausuntoja, tietokantoja, artikkeleita ja muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Kansainväliset tiedonsiirrot ovat olleet kiistelty osa-alue tietosuojalainsäädäntöä ja aiheelle tarvitaan sen vuoksi lisätutkimusta. Oikeustila on nykyisessä tietosuojan oikeusjärjestelmässä sirpaleinen ja tiedonsiirtojen vaatimukset ovat epäselviä. Eri viranomaiset, kuten kansalliset tietosuojaviranomaiset ja Euroopan tietosuojaneuvosto, pyrkivät yhdenmukaistamaan tietosuojalainsäädännön tulkintaa EU:ssa, mutta ristiriitaisuuksia tulkinnalle ja tiedonsiirtojen vaatimusten implementoinnille on olemassa. Myös näihin ristiriitaisuuksiin pyritään tutkielmassa vastaamaan oikeusdogmaattisen tutkimuksen ja johtopäätösten avulla. Tutkielman yleishyöty on täten pyrkimys hahmottaa, mitä tiedonsiirtovälineitä ja tietojenkäsittelyn vaatimuksia tulee noudattaa, jotta tiedonsiirrot tehdään lainmukaisina.