"Eläin. Eläin?" Inhimillisen ja ei-inhimillisen väliset rajapinnat Johanna Sinisalon romaaneissa Ennen päivänlaskua ei voi ja Enkelten verta

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on tarkastella miten inhimillisen ja ei-inhimillisen väliset rajapinnat liikkuvat ja mihin liike johtaa Johanna Sinisalon (s. 1958) teoksissa Ennen päivänlaskua ei voi (2000) sekä Enkelten verta (2011). Tutkielmassani ei-inhimillisellä tarkoitetaan ei-inhimillistä eläintä ja luontoa. Keskeisenä tavoitteena on lukea esiin inhimillisen ja ei-inhimillisen välisten hierarkioiden purkautuminen ja samuudet sekä tutkia, miten ei-inhimillisen toimijuus jäsentyy, kielellistyy ja merkityksellistyy tutkimuskohteissani. Lisäksi tavoitteena on tuoda esiin uutena näkökulmana kansanperinteen ja folkloren vaikutus ei-inhimillisen toimijuuteen tutkimuskohteissani. Tätä kautta käsittelen myös myytin ja ei-inhimillisen välistä käsitteellistä yhteyttä ja sen vaikutusta ei-inhimillisen paikantumiseen.

Käytän tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ekokritiikkiä, materiaalista ekokritiikkiä sekä posthumanistista filosofiaa. Posthumanistisista ajattelijoista hyödynnän erityisesti Jacques Derridan ja Donna Harawayn ajatuksia subjektiviteetista ja toimijuudesta. Käytän myös uusmaterialististen filosofien, kuten Karen Baradin teoriaa toimijuudesta, sekä Jane Bennettin kanssatoimijuuden käsitettä. Edellä mainituista prosessiontologian piiriin kuuluvista teorioista poikkeavana näkökulmana hyödynnän myös objektiorientoituneen ontologian piiriin kuuluvien Timothy Mortonin ja Ian Bogostin ajatuksia, sillä ne auttavat selvittämään tutkielmani keskeisintä tavoitetta, ei-inhimillisen toimijuutta.

Molemmat tutkimuskohteeni osallistuvat neuvotteluun ei-inhimillisen paikasta. Inhimillisen ja ei-inhimillisen välinen hierarkia rikkoutuu tutkimuskohteissani paitsi ei-inhimillisen eläimen kognitiivisten kykyjen esiin nostamisella, myös inhimillisen ja ei-inhimillisen eläimen välisillä samuuksilla. Ei-inhimillisen eläimen toimijuus rakentuu tutkimuskohteissani sekä intentionaaliseksi että ei-intentionaaliseksi. Osoitan tutkielmassani, miten ei-inhimillinen kirjoittaa tekstiä paitsi rytmillään ja liikkeellään, myös historiallaan. Ei-inhimillisiin liittyvä folklore ja myytit kirjoittuvat tekstiin lapsenryöstönä, hiidenkiukaina sekä taikakaluina. Peikkoon ja mehiläiseen liittyvät myytit vaikuttavat siten teoksissa käytettyyn kieleen, teosten sisältöön sekä teemoihin. Koska ei-inhimillisen paikka ja rajapinnat on avattu tutkimuskohteissani, ei ympäristön staattinen jäsentäminen ole mahdollista. Osoitan, miten myyttien tunteita herättävä toimijuus on otettu ympäristön jäsentämisen avuksi.