Tunturipaljakan sammalyhteisöjen lajisto, ominaisuudet ja toiminnallinen monimuotoisuus lumenviipymägradientilla
1.93 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset22
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Lajien ominaisuudet tarjoavat vaihtoehtoisen näkökulman sammalyhteisöjen tarkasteluun, sillä ne ovat usein vahvasti yhteydessä vallitseviin ympäristöoloihin ja vaikuttavat lajien sietoalueisiin. Myös toiminnallinen monimuotoisuus, eli yhteisöissä esiintyvät ominaisuusarvot ja niiden jakautuminen, voi vaihdella eri ympäristöissä. Sammalvaltaisissa ympäristöissä sammalten ominaisuuksien tarkastelu on tärkeää, vaikka nykyinen ominaisuustutkimus painottuukin vahvasti putkilokasveihin. Suomen tunturialueilla etenkin lumenviipymät, eli muuta ympäristöä myöhemmin sulavat paikat, ovat usein sammalvaltaisia. Siksi tutkin Pro gradu -työssäni, onko tunturipaljakan sammalyhteisöjen lajistossa, ominaisuuksissa ja toiminnallisessa monimuotoisuudessa eroavaisuuksia tunturikankaista lumenviipymiin sijoitetulla lumenviipymägradientilla. Lisäksi tarkastelin, vaikuttaako paikan korkeus, lumensulamisajankohta tai putkilokasvien suhteellinen osuus yhteisöjen ominaisuuksiin tai toiminnalliseen monimuotoisuuteen. Tavoitteenani oli tuottaa tietoa tunturialueiden sammalyhteisöjen ekologiasta ja ominaisuuksista sekä selvittää ympäristön yhteyttä ominaisuuksiin. Käytin Suomen Lapista kerättyä valmista 42 tutkimuslinjasta koostuvaa kasvillisuusaineistoa, johon kuului yhteensä 334 tutkimusruutua. Kokosin ominaisuustiedot Euroopan sammallajiston ominaisuustietoja sisältävästä BET-tietokannasta ja kirjallisuudesta. Valitsin aineistooni pohjoisen sammallajiston ekologian kannalta olennaisilta vaikuttavia rakenteellisia, elinkiertoon ja lisääntymiseen liittyviä ominaisuuksia. Tarkastelin sammalyhteisöjen lajistollista ja toiminnallista rakennetta monimuuttujamenetelmillä, ja käytin neljännen kulman malleja tutkiakseni yksittäisten ominaisuksien yhteyttä ympäristöön. Tarkastelin yleistettyjen lineaaristen sekamallien ja toiminnallisen monimuotoisuuden indeksien avulla toiminnallisen monimuotoisuuden yhteyttä ympäristötekijöihin. Lumenviipymägradientilla sammalyhteisöjen lajistossa ja ominaisuuksissa oli rakenteellisia eroja. Myös paikan korkeus ja putkilokasvien osuus olivat yhteydessä yhteisöjen rakenteeseen. Lumenviipymäisillä ruuduilla tyynymäisesti kasvavat sammalet olivat yleisiä, mikä saattoi liittyä lämpötaloudellisiin etuihin. Korkealla sijainneilla ruuduilla tyynymäinen kasvutapa, papillikkaat lehdet, kaksikotisuus ja kolonisoijalajeihin verrattuna lyhytikäinen satelliittistrategia olivat yleisiä. Myöhään sulaneilla paikoilla lehtien papillikkuus ja jakoisuus tai liuskaisuus oli harvinaisempaa, mikä oletettavasti liittyi eroihin kosteusoloissa. Yhteisöjen ominaisuudet täyttivät toiminnallisen tilan lumenviipymissä tasaisimmin korkealla ja tunturikankailla matalalla. Putkilokasvien vaikutus kyseiseen indeksiin oli enimmäkseen positiivinen, ja kasvoi korkeuden myötä. Tarkastelemillani ympäristötekijöillä ei ollut vaikutusta lajiston ominaisuuksien keskinäiseen erilaisuuteen, joka oli suhteellisen korkeaa kaikissa paljakan yhteisöissä. Tulosteni perusteella sammalyhteisöissä oli havaittavissa trendejä ympäristötekijöihin, kuten lumenviipymäisyyteen ja sulamisajankohtaan, liittyen. Ilmastonmuutos voi muuttaa paljakan kasvuolosuhteita, jolloin myös sammalyhteisöissä ja niiden ominaisuuksissa saattaa tapahtua muutoksia.