Tietäjät ja sopeutujat : Ekolingvistinen ja kriittinen diskurssianalyysi saamelaisten perinteisen ekologisen tiedon asemasta suomalaisessa uutismediassa

Abstract

Ilmastonmuutoksen eteneminen arktisella alueella vaikuttaa voimakkaasti erityisesti alueen alkuperäiskansoihin, joiden elämäntapa on rakentunut läheisessä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Alkuperäiskansojen herkkyys ilmastonmuutokselle selittyy usein heidän tiiviin luontosuhteensa kautta, jonka keskeisessä osassa on luonnonhavainnointiin, uskomuksiin ja käytöntöihin perustuva perinteinen ekologinen tieto (Traditional Ecological Knowledge, TEK). Perinteinen ekologinen tieto on tunnistettu aiemmassa tutkimuksessa tärkeäksi tiedolliseksi resurssiksi, mutta sen asema suhteessa valtavirran tieteeseen on osittain epäselvä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella, miten saamelaisten perinteinen ekologinen tieto esiintyy suomalaisessa uutismediassa ja miten se asemoituu suhteessa valtavirran tieteeseen ilmastonmuutoksen ja luontokäytön kontekstissa.

Tutkimuksen aineisto koostui 19:sta Helsingin Sanomien, Ylen, Lapin Kansan ja Inarilaisen verkkosivuilla vuosina 2020–2024 julkaistusta artikkelista. Tutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys nojasi kriittisen diskurssianalyysin ja ekolingvistiikan lähtökohtiin, jotka mahdollistivat diskurssien tiedon, vallan ja ekologisten arvojen tarkastelun. Ekolingvistinen puoli nojasi erityisesti Arran Stibben ”Stories We Live By” lähestymistapaan siitä, miten kieli rakentaa maailmankuvia, jotka voivat olla ekologisesti kestäviä tai kestämättömiä.

Aineistosta tunnistettiin kolme diskurssia, joiden tarkastelu osoitti, että ilmastonmuutoksen kontekstissa saamelaiset esitetään usein haavoittuvana kansana, jonka suhde ympäristöön on arvokas ja rakentuu havaintojen ja kokemuksellisuuden kautta. Ilmastonmuutosdiskurssissa saamelaiset esiintyvät oman alueensa tietäjinä, uhrin ja sopeutujan roolissa. Saamelaisilla on kyky sopeutua ilmastonmuutokseen, mutta heidän toimijuutensa jää usein havainnoitsijan rooliin. Samalla kun perinteinen ekologinen tieto tunnistetaan paikallisesti ja kulttuurillisesti arvokkaaksi, sen asema jää osittain alisteiseksi suhteessa valtavirran tieteeseen.

Diskurssit nähtiin myös laajempina kertomuksina siitä, miten ihmisen ja luonnon välinen vuorovaikutuksellinen suhde ymmärretään. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että uutisdiskurssien rakentamat tarinat voivat tukea ekologisesti kestäviä maailmankuvia, korostamalla ihmisen ja luonnon relationaalista suhdetta, mutta samalla tietojärjestelmien osittain eriarvoinen asema voi kaventaa käsitystä siitä, millaisia ratkaisuja pidetään mahdollisina. Näin tietojärjestelmien eri asemat yleisessä keskustelussa liittyvät myös kysymykseen siitä, kenen näkemykset ja mielipiteet määrittävät ympäristökeskustelun suunnan.