Olen ollut elossa, mutten ole elänyt : Kulttuurianalyyttinen tutkimus masentuneiden kokemuksista

Abstract

Olen tutkinut masennusta kulttuurisena ilmiönä, sen yksilöllistä kokemista, kulttuurisesti opittuja asenteita, käsityksiä ja toimintatapoja ja sitä, miten ympäristö suhtautuu masennukseen ja masentuneisiin.

Tutkimuskysymyksiäni ovat, millainen masennus on yksilön kokemana, miten masentuneen ympäristö (terveydenhuollon ammattilaiset, lähipiiri ym.) suhtautuu masentuneeseen ja mitä kulttuurisia merkityksenantoja masentuneiden kokemuksista ilmenee.

Tutkimusaineistoni muodostaa laatimani Webropol-kyselyn vastaukset. Kysely sisälsi 22 avointa kysymystä. Laatimaani kyselyyn vastasivat kahdeksan masennuksesta kärsinyttä tai kärsivää henkilöä. Analysoin aineistoa kulttuurianalyysin ja lähiluvun keinoin. Kulttuurianalyysillä kiinnitetään huomio hajanaiseen, laveaan mutta merkittävään osaan ihmisenä olemista.

Yhteistä kaikille luetelluille kokemuksille oli se, että kaikki koskettivat ihmisen minuutta erittäin henkilökohtaisella tasolla. Kaikille yhteistä oli syntynyt ristiriita lähiympäristön kanssa. Kokemukset olivat hyvin samankaltaisia, osaksi siksi että kokemus oli yhteinen ja osaksi siksi että masennuksesta oli opittu puhumaan tietyllä tavalla. Terveydenhuollon ammattilaisten suhtautumisesta masennukseen ja masentuneisiin oli vaihtelevia kokemuksia. Masennuksen tabuluonne ymmärrettiin, mutta osa vastaajista halusi häivyttää sitä puhumalla masennuksestaan avoimesti kaikille.

Aineiston perusteella vastaajien kokemus- ja käsitemaailmassa on havaittavissa toiseutta, koska masentuneiden maailma on erilainen. Masentuneet eivät kyenneet toimimaan yhteiskunnan asettamien ihanteiden ja vaatimusten mukaan toisin kuin terveet. Vastauksissa ilmeni kulttuurisesti opittu ihanne yksin pärjäämisestä, jotta olisi kunnon ihminen.