Velallisen itsekriminointisuoja oikeuskäytännössä ja konkurssilaissa

Abstract

Tutkielmani aiheena on tarkastella velallisen itsekriminointisuojaa oikeuskäytännössä ja konkurssilaissa. Tavoitteena on arvioida velallisen itsekriminointisuojaa koskevaa tulkintakäytäntöä ja sitä, miten se on muovautunut ja millaiseksi se on tällä hetkellä asettunut. Painotan tutkielmassani oikeuskäytännön tarkastelua ja arvioin sitä, onko kansallinen oikeuskäytäntömme linjassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön kanssa. Tutkimuskysymyksiä lähestyn lainopillisesta näkökulmasta, tulkiten ja arvioiden voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Tutkielmassani painottuu kansallisen oikeuskäytäntömme ja lainsäädäntömme tarkastelu Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvien velvoitteiden valossa. Tutkielmani tärkeimpinä lähteinä ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja korkeimman oikeuden ratkaisut, konkurssilainsäädäntö ja konkurssilain esityöt sekä itsekriminointisuojaa koskeva oikeuskirjallisuus. Kun tarkastellaan itsekriminointisuojan kehittymistä kansallisessa oikeuskäytännössämme on selvää, että aikaisemmin itsekriminointisuojan tulkinta rikosprosessin ulkopuolisissa menettelyissä oli ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjausten kanssa. Soveltamisalan laajentuminen edellytti konkurssilain uudistamista. Konkurssilakiin lisättiin itsekriminointisuojaa koskeva säännös, joka kuitenkin on jokseenkin ristiriitainen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön kanssa, eikä kaikilta osin riittävästi turvaa itsekriminointisuojan toteutumista konkurssimenettelyssä.