Koeajan tarkoituksen merkitys koeaikapurkuperusteen lainmukaisuuden arvioinnissa

Abstract

Nopeasti edennyt epidemiatilanne ja sitä seurannut yhteiskunnan sulkeutuminen Suomessa keväällä 2020 edellyttivät ripeitä päätöksiä yritysten taloudellisten toimintaedellytysten turvaamiseksi. Yhtenä keinona toteutettiin lainsäädännöllisiä muutoksia työsopimuslakiin ja erityisesti koeaikapurulle asetettuihin edellytyksiin.

Koeajalla tarkoitetaan työsuhteen alkuun sopimusehdolla sijoitettavaa ajanjaksoa, joka tarjoaa molemmille työsuhteen osapuolille aikaa työsuhteelle asetettujen oletusten täyttymisen arvioinnille. Jos työsuhteelle asetetut oletukset ja työssä menestymisen edellytykset eivät täyty toista osapuolta tyydyttävällä tavalla, voidaan työsuhde päättää koeaikapurulla välittömin oikeusvaikutuksin. Koeaikapurun perusteen tulee kuitenkin oikeuskäytännön mukaan aina liittyä koeajan tarkoitukseen eli molemminpuolisen soveltuvuuden selvittämiseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan koeajan tarkoituksen täyttymistä vuoden 2020 väliaikaisen lakimuutoksen voimassaoloaikana, jolloin sallitut koeaikapurkuperusteet olivat tavanomaista oikeustilaa laajemmat. Työsopimuslakiin sisällytetyllä väliaikaisella poikkeussäännöksellä sallittuja koeaikapurkuperusteita laajennettiin siten, että koeaikapurku oli mahdollista suorittaa myös tuotannollisin ja taloudellisin perustein. Koeajan tarkoituksen näkökulmasta ongelmakohta liittyy siihen, että tuotannolliset ja taloudelliset perusteet eivät suoranaisesti viittaa työntekijän henkilöön ja soveltuvuuden selvittämiseen vaan työnantajan taloudelliseen tilaan ja tarjottavissa olevan työn määrään.

Tutkielman tutkimusongelmana tarkastellaan erityisesti sitä, oliko sallittujen koeaikapurkuperusteiden laajentaminen tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin linjassa koeaikapurun tarkoituksen täyttymisen vaatimuksen kanssa. Tutkimuskohdetta on rajattu siten, että tutkimuskohteen ulkopuolelle jäävät virkasuhteet ja siten julkisen sektorin koeaikapurkukäytäntö sekä muut keväällä 2020 työsopimuslakiin tehdyt lakimuutokset. Tutkielmassa ei myöskään perehdytä syrjintäperusteita koskevaan oikeustilaan.

Tutkielman johtopäätöksenä päädytään esittämään, että sallittujen koeaikapurkuperusteiden täydentäminen tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä ei täysin mukaillut koeaikapurkuperusteelle asetettua vaatimusta perusteen liitynnästä koeajan tarkoitukseen. Tästä huolimatta tutkimuksen aikana havaittiin yhtymäkohtia tehdyn poikkeussäännöksen ja tuotannollisten ja taloudellisten syiden sääntelyn taustassa ja tavoitteissa. Tutkielman keskeisenä päätelmänä tutkielmassa päädytään kuitenkin esittämään, että muutos oli koeajan tarkoitusta käsittelevässä oikeuskäytännössä muodostuneen tulkintalinjan vastainen.

Tutkielma on toteutettu pääosin lainopillisella tutkimusmetodilla, joten tutkimuksessa tulkitaan ja systematisoidaan voimassaolevaa oikeusjärjestystä. Lisäksi tutkielmassa on toisena tutkimusmetodina käytetty oikeuspoliittista tutkimusmetodia. Siten tutkimuksen kohteena ja keskeisenä lähdeaineistona ovat oikeuskirjallisuus, viranomaislähteet sekä soveltuva kansallinen oikeuskäytäntö.