Poliisimiehen virkarikosoikeudellinen vastuu lainvastaisesta ei syytä epäillä -rikosta päätöksestä

Abstract

Tutkielman aiheena on ei syytä epäillä rikosta -päätöksen lainvastaisuus ja siitä poliisimiehenä toimivalle päätöksentekijälle seuraava rikosoikeudellinen vastuu. Tutkimuskysymykset ovat, miten määritellään lainvastainen ei syytä epäillä rikosta -päätös sekä millä edellytyksin tällaisen päätöksen tekeminen merkitsee virkavelvollisuuden rikkomisen tai tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena rangaistavaa tekoa.

Tutkielman tarkoituksena on tarkentaa syytä epäillä -harkintaan liittyvän harkintavallan rajoja ja sitä, mikä erottaa harkintavallan piirissä tehdyn päätöksen virheellisestä tai lainvastaisesta päätöksestä ja mikä puolestaan vain virheellisen tai lainvastaisen päätöksen tekemisen lopulta myös rangaistavaksi tulevasta teosta. Aihetta tutkitaan analyyttisen filosofian ja lainopin menetelmin. Analyyttinen filosofia korostuu määriteltäessä empiiristä ja normatiivista virhettä, ja lainoppi puolestaan on kaikissa muissa tutkielman osioissa pääasiallisena tutkimusmenetelmänä.

Lainvastaisena ei syytä epäillä rikosta -päätöksenä tutkielmassa päädyttiin pitämään sellaista normatiivisesti virheellistä ratkaisua, jota ei ole tehty oikeudellisesti kestävästi ja pätevästi. Lainvastaisen ei syytä epäillä rikosta -päätöksen rangaistavuuden edellytyksiä puolestaan löydettiin yhteensä viisi: Virkamies on 1) tahallaan tai huolimattomuudesta, 2) tehnyt sillä tavalla normatiivisesti virheellisen ratkaisun, että 3) virheen tekemistä voidaan pitää sellaisena virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuuden rikkomisena, joka 4) on rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaisesti säädetty rangaistavaksi, mutta joka 5) ei kuitenkaan ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että syytä epäillä harkinnassa tehtävät virheet vain hyvin harvoin tulevat rangaistaviksi virkavelvollisuuden rikkomisina, tuottamuksellisina virkavelvollisuuden rikkomisina tai ollenkaan. Tutkielmassa suositellaan säilyttämään etenkin tarkoituksella tehtyjen virkavirheiden sekä tarkoituksellisen tietämättömyyden piiriin kuuluvien virkavirheiden rangaistavuus. Huolimattomuudesta tehtyjen virkavirheiden rangaistavuudessa taas ajatellaan olevan kaksi puolta, minkä merkitystä kuitenkin vähentää se, että nykyisin huolimattomuudestakaan rangaistavaksi eivät tule sellaiset vähäiset rikkeet, joita ei voida pitää moitittavina yhteiskunnan tai kansalaisten kannalta.