Erittäin korkean INR:n ilmeneminen ja sille altistavat riskitekijät eteisvärinäpotilailla

Abstract

Syventävien opintojeni kirjallisen työn tavoitteena on selvittää erittäin korkean INR:n (International Normalized Ratio) ilmenemistä ja riskitekijöitä eteisvärinää sairastavilla potilailla. INR-arvoa käytetään varfariinin tehon seurannassa, sillä arvo kuvastaa veren hyytymisaikaa. Opinnäytetyön pohjana on Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (Tyksissä) suoritettu retrospektiivinen EWA (Excessive Warfarin Anticoagulation) -tutkimus (Jaakkola ym. 2017), jonka tarkoituksena oli selvittää varfariinia käyttävän eteisvärinäpotilaan erittäin korkeiden INR-arvojen (≥ 9) syitä ja seurauksia. Tutkimusta varten käytiin läpi kaikki Tykslabin laboratorion tietokannan potilaat (n = 961 431) vuosilta 2003–2015, joiden INR-arvo oli ≥ 2 (n = 13 618). Tästä ryhmästä valittiin potilaat (n = 412), jotka käyttivät varfariinia eteisvärinän vuoksi ja joiden INR-arvo oli vähintään kertaalleen yli 9. Näitä potilaita verrattiin kontrolliryhmään (n = 405), jossa oli sellaisia varfariinia käyttäviä eteisvärinää sairastavia potilaita, joiden INR-arvot olivat pysyneet pitkässä seurannassa vakaina. Tutkimuksessa 22,3 %:lla (n = 92) EWA-potilaista oli enemmän kuin yksi hyvin korkea INR-tapahtuma ja 25,5 %:lla (n = 105) EWA-potilaista oli jokin vuototapahtuma. Useista tilapäisistä ja pysyvistä riskitekijöistä merkittävimmät EWA-riskitekijät tutkimuksessa olivat liiallinen alkoholin kulutus (OR 24.4 95 % CI 9.9–50.4 p < 0.0001), alentunut munuaisfunktio (OR 15.2, 95 % CI 5.67–40.7, p < 0.0001) ja mekaaninen keinoläppä (OR 15.0, 95% Cl 1.74–129, p < 0.014). Merkittävimpiä tilapäisiä riskitekijöitä EWA-potilailla olivat viimeaikainen antibiootti- tai sienilääkitys, viimeaikainen sairaalahoitojakso tai avohoitopotilaan klinikkakäynti sekä ensimmäiset kuusi kuukautta varfariinin käytön aloituksesta.