Merimiespastorille saapuneet kirjeet liikkuvuuden peilinä ensimmäisen maailmansodan vuosina.

Artikkeli käsittelee ulkomailla oleskelevien merimiesten ja heidän Suomessa olevien omaistensa kirjeitä ja postikortteja Lontoon merimiespastorina ensimmäisen maailmansodan aikana toimineelle Mikko Airilalle. Kysyn, mistä syistä merimiespapille kirjoitettiin ja miten kirjoittajat kuvasivat maailmalla olevan suomalaismerimiehen elämää. Sisällön ohella kiinnitän huomioita kirjoittamisen tapoihin ja kieleen suhteuttaen havaintojani aikaisempaan kansanomaisten kirjeiden historiaa koskevaan tutkimukseen. Kirjemateriaali tarjoaa näkökulman merimiesten kansainväliseen liikkuvuuteen ja maailmansodan kriisiajan sille luomiin erityispiirteisiin. Näkökulma on vaihtoehtoinen aikalaiskuvauksille, jotka korostavat merimiehen työn altistavuutta sosiaalisille ongelmille ja vieraannuttaville vaikutuksille. Väitän, että aineisto tarjoaa pienen, mutta ainutlaatuisen esimerkin merellisen siirtolaisuuden kokemuksen historiasta. Merimiespapin kanssa tapahtunut kirjallinen vuorovaikutus tekee myös näkyväksi sitä konkreettista sosiaalista työtä, jota merimiespapit tekivät henkilökohtaisessa kanssakäymisessä merenkulkijoiden ja heidän perheenjäsentensä kanssa. Kirjeet ilmentävät sekä merimiehen että merimiespapin työn sosiaalisesti ja maantieteellisesti ylirajaista luonnetta. Lontooseen sijoittuvan lähetysaseman toimialue ja sen liikkuva seurakunta laajenivat kirjeiden kautta ympäri maapalloa ja ulottuivat merimiesten omaisten yhteydenottojen kautta myös koti-Suomeen.