Nuorten psyykkinen pahoinvointi erityisopettajien silmin

Abstract

Tutkimus tarkastelee erityisopettajien näkemyksiin perustuen nuorten psyykkistä pahoinvointia sekä yleisesti ilmiönä, että tarkemmin yläkoulukontekstissa. Tutkimuksen käsittely perustuu näkemykseen peruskoulun merkittävästä roolista nuorten psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Tutkimuksen tarkoituksena on myös kartoittaa maamme koulujärjestelmän mahdollisuuksia vaikuttaa ja puuttua nuorten psyykkisen pahoinvoinnin tilaan. Lisäksi perehdytään erityisopettajien näkemyksiin erityisopettajakoulutuksen antamista valmiuksista kohdata, tunnistaa ja reagoida nuorten psyykkiseen pahoinvointiin yläkouluissa.

Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan nuorten psyykkistä pahoinvointia tilastojen ja aikaisempien tutkimusten valossa. Teoriaosuudessa perehdytään pahoinvoinnin esiintyvyyteen, ilmenemiseen, psyykkiseen kehitykseen sekä riski-, ja suojaaviin tekijöihin. Työn empiirisessä osiossa kuvataan nuorten psyykkistä pahoinvointia Uudellamaalla työskentelevien erityisopettajien henkilökohtaisten kokemusten pohjalta. Osiossa tarkastellaan psyykkisen pahoinvoinnin esiintyvyyttä, ilmenemistä, taustatekijöitä, tulevaisuuden näkymiä, vaikuttamiskeinoja sekä erityisopettajakoulutuksen antamia valmiuksia reagoida ilmiöön.

Tutkimukseen osallistui 118 Uudellamaalla työskentelevää yläkoulun erityisopettajaa. Aineisto kerättiin survey-tutkimuksella sähköistä ohjelmaa hyödyntäen. Tulokset eivät ole yleistettävissä koko Suomen erityisopettajiin, sillä aineisto kerättiin vain yhdestä maakunnasta. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä maamme nuorison psyykkisen pahoinvoinnin tilasta ja koulujen keinoista taistella pahoinvointia vastaan.

Nuorten psyykkisen pahoinvoinnin koetaan lisääntyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Näin kokee enemmistö erityisopettajista. Myös tulevaisuudessa pahoinvoinnin uskotaan lisääntyvän. Keskeisimmät psyykkistä pahoinvointia selittävinä tekijöinä nähdään perheiden ongelmat ja heikentynyt vanhemmuus, kiire-, tehokkuus-, ja individualismia korostava yhteiskunta, puuttumisresurssien vähyys sekä yleistynyt teknologian ja sosiaalisen median ylenpalttinen käyttö.

Yläkouluissa psyykkinen oireilu näkyy useimmiten poissaoloina, häiriökäyttäytymisenä tai vetäytymisenä. Pahoinvointia koetaan yhtä paljon kaikilla luokka-asteilla sukupuolesta riippumatta. Poikien koetaan ilmaisevan pahaa oloaan ulospäin - tyttöjen oireillessa sisäänpäin. Tosin ilmaisumuodoissa korostuvat yksilölliset tekijät. Kouluissa on käytössä monipuolisia keinoja vaikuttaa psyykkisen pahoinvoinnin tilaan. Kuten tuloksista käy ilmi, voitaisiin yhteiskunnallisesti tehdä kuitenkin vielä paljon nykyistä enemmän.

Erityisopettajakoulutus koetaan teoriapainotteiseksi, käytännön yhteyksien jäädessä liian vähäisiksi. Teorian ei kuitenkaan koeta sisältävät tarpeeksi tietoa mielenterveydestä ja oireilevan nuoren kohtaamisesta. Harjoittelu-, ja tutustumisjaksoja kaivataan koulutukseen huomattavasti lisää.