Luokanopettajien käsityksiä opetusryhmän ryhmäytymisestä

Abstract

Tämän Pro gradu työn tavoitteena oli tutkia, miten luokanopettajat ymmärtävät käsitteen ryhmäytyminen ja minkälaisia merkityksiä luokanopettajat antavat oppilaiden ryhmäytymiselle. Lisäksi tarkastelimme, millaiseksi he kokevat oman roolinsa opetusryhmän ryhmäyttäjinä sekä minkälaisia pedagogisia keinoja he käyttävät opetusryhmän ryhmäyttämisessä. Tutkimukseen osallistui 11 luokanopettajaa. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologis-hermeneuttinen ja sisällönanalyysia käytettiin haastatteluaineiston analysoinnissa. Tutkimuksen teoreettisessa osassa tarkastelemme ryhmää ilmiönä eli ryhmän piirteitä ja muodostumista sekä luokanopettajan merkitystä opetusryhmän ryhmäytymisessä. Tutkimuksen haastatteluaineisto toi esille, että luokanopettajat pitivät luokkansa ryhmäytymistä tärkeänä, sillä se lisää oppilaiden turvallisuuden tunnetta sekä antaa mahdollisuuden omana itsenä olemiseen. Haastattelujen mukaan ryhmäytymisen positiivisia vaikutuksia olivat kouluviihtyvyyden lisääntyminen, kiusaamisen väheneminen ja oppimistulosten paraneminen. Haastatteluiden mukaan luokanopettajan rooli koululuokan ryhmäyttäjänä on merkityksellinen. Ryhmäytymisen haasteina nähdään oppilaiden väliset suhteet, opetusryhmän koko ja oppilaiden ikä. Ryhmäyttämiseen liittyvää koulutusta tulisi järjestää enemmän, jotta integraation ja inkluusion lisääntyessä luokanopettajilla olisi riittävästi taitoa ja ymmärrystä ryhmäyttää erilaisia valmiuksia omaavia oppilaita toimivaksi ja yhteneväksi ryhmäksi.