Seksuaalinen häirintä työelämässä erityisesti työsopimuksen päättämisperusteena

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee seksuaalista häirintää työelämässä erityisesti työsopimuksen päättämisperusteena. Keskeisimpänä tutkimuskysymyksenä tutkielmassa pohditaan sitä, millaisissa tilanteissa työsopimus voidaan laillisin perustein päättää seksuaalisen häirinnän tilanteissa. Tekstissä lähestytään tätä kysymystä arvioimalla niitä seikkoja, joita työnantajan tulee päättämiskynnystä koskevassa kokonaisarvioinnissa ottaa huomioon kyseisen päättämisperusteen erityispiirteet huomioon ottaen. Tutkielmassa käydään lyhyesti läpi myös vastuun siirtymistä työnantajalle ja työnantajan rikosoikeudellista vastuuta seksuaalisen häirinnän tilanteissa.

Seksuaalinen häirintä, joka voidaan katsoa työoikeudellisesti sopimattomaksi käytökseksi, voi olla työsopimuksen päättämisperuste tilanteen yksityiskohdista riippuen. Aiheena seksuaalinen häirintä on ollut viime vuosina vahvasti keskustelussa, jonka innoittamana tutkielma pyrkii arvioimaan laajasti kyseisen ilmiön vaikutuksia työsuhteessa. Häiritsijänä voi olla työntekijä, työnantaja tai joku ulkopuolinen taho, kuten asiakas. Tämä tutkielma käsittelee niitä tilanteita, joissa häiritsijä on joko työnantaja tai työntekijä. Työnantajalla on seksuaalisen häirinnän tilanteissa paine puuttua ja poistaa häirintää aiheuttavat tekijät, mutta toisaalta tämä tulee tehdä oikeasuhteisilla keinoilla.

Tutkimuskysymystä lähestytään tutkielmassa lainopillisesti käyttäen tärkeimpinä oikeuslähteinä apuna erityisesti oikeuskirjallisuutta sekä aihetta käsitteleviä kotimaisia oikeustapauksia. Vaikka pääasiallinen tutkimusmenetelmä ei olekaan oikeusvertailu, tutkielmassa paneudutaan myös muutamiin Ruotsin työtuomioistuimen (Arbetsrätten) oikeustapauksiin.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että työsopimuksen päättäminen on vain harvoissa tapauksissa oikeasuhteinen keino puuttua seksuaaliseen häirintään ja ensisijaisesti työnantajan tulisi pyrkiä poistamaan häirintä työyhteisöstä muilla tavoin. Työnantajan tulee erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että työsopimuksen päättäminen tapahtuu työsopimuslain menettelysäännösten mukaisesti. Tämä näkyy erityisesti tuomioistuinten oikeuskäytännössä, joiden ratkaisuissa työsuhde on usein päätetty ilman riittäviä edellytyksiä.