Ulkomaisen väliyhteisön tulon verottaminen Suomessa väliyhteisölain nojalla

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain (VYL, 1217/1994) 1-7 §:ien säännöksiä lain soveltamisalasta, ulkomaisesta väliyhteisöstä, taloudellisesta toiminnasta, verotettavasta tulosta, tappion vähentämisestä sekä ulkomaisen veron hyvittämisestä ja ilmoittamisvelvollisuudesta. Keskeisimpänä kysymyksenä on, mil-laisissa tilanteissa ja millä perusteilla VYL:n edellä esitettyjä seikkoja koskevia säännöksiä sovelletaan. Tutkielma koskee siten voimassa olevien VYL:n oikeussäännösten sisällön sel-vittämistä, niiden tulkintaa ja systematisointia. Oikeusdogmaattisena tutkimuksena lähdeaineisto perustuu vahvasti lakiin, esitöihin, oikeus- ja verotuskäytäntöön, sekä oikeuskirjallisuuteen. Tutkimuksella osaltaan osoitetaan, onko VYL:n edellä mainitut säännökset yksiselitteisiä vai sisältyykö niihin tulkinnanvaraisuuksia. Tutkimuksessa VYL:a arvioidaan myös suhteessa EU-oikeuden asettamiin vaatimuksiin ja tutkimuksessa tutkittavien säännösten osalta tulkinta-apua haetaan mahdollisuuksien mukaan myös voimassa olevan VYL:n taustalla vaikuttaneen Euroopan unionin sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamista koskevan direktiivin 2016/1164 (ATAD I -direktiivi) vastaavista säännöksistä. Tutkimuksen perusteella on todettavissa, etteivät VYL:n 1-7 §:ien säännökset ole kaikilta osin selkeitä ja yksiselitteisiä. VYL on säädöksenä varsin niukka ja lyhyt ja näin ollen lain muu tulkinta-aineisto kuin lain sanamuoto on merkittävässä asemassa lain sisältöä selvitettäessä. Lain niukkuudesta johtuen VYL:n säännöksiin sisältyy paljon tulkinnanvaraisuutta. Tulkinnanvaraisuuksia sisältyy muun muassa väliyhteisön määritelmään sisältyvään mää-räysvaltasäännökseen ja taloudellisen toiminnan poikkeusta koskevaan säännökseen. Myös verotettavaa tuloa koskeva VYL:n säännös on paikoin tulkinnanvarainen. Tutkielman perusteella VYL lienee paikoitellen ongelmallinen myös EU-oikeudellisessa kontekstissa. Tutkimuksen perusteella on selvää, että VYL:n säännösten oikeudellisen merkityssisällön selvittäminen on haasteellista ja paikoin sisällön tarkka ja yksiselitteinen selvittäminen ei ole edes mahdollista. Näin ollen VYL:n säännöksiin sisältyy avoimia ja ratkaisemattomia kysymyksiä. Tulkintaa ohjaavan verotus- ja oikeuskäytännön muodostuminen olisi siten erittäin toivottavaa. Edelleen tulisi nähdäkseni veropoliittisesti arvioida sitä, tulisiko VYL:n säännöksistä säätää yksityiskohtaisemmin ja seikkaperäisemmin itse lain tasolla.