”Johtaja on työntekijöitä varten” : Henkilöstöjohtaminen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin tukena

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia heidän lähijohtajansa tekemästä henkilöstöjohtamisesta. Tässä tutkielmassa lastensuojeluun ymmärretään kuuluvaksi lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuolto sekä näiden yhdennetty muoto. Aineisto on kerätty haastattelemalla 11 näissä lastensuojelun tehtävissä työskentelevää tai enintään vuosi sitten työskennellyttä sosiaalityöntekijää. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Käytetty analyysimenetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Ohjaavina teorioina ovat henkilöstöjohtamisen sekä työhyvinvoinnin aiemmat tutkimukset.

Tutkielman tavoitteena on kuvata ja ymmärtää henkilöstöjohtamisen merkitystä sosiaalityöntekijöille sekä miten sosiaalityöntekijöiden mielestä lähijohtaja voi henkilöstöjohtamisella tukea heidän työhyvinvointiaan. Tutkimuskysymykseni ovat: mitä merkityksiä sosiaalityöntekijät antavat henkilöstöjohtamiselle sekä miten henkilöstöjohtamisella voidaan tukea sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia. Aiempi tutkimus on osoittanut henkilöstöjohtamiseen liittyvän keskustelun niukaksi ja jäsentymättömäksi julkisissa organisaatioissa. Tutkielmani toimii siten keskustelunavauksena siihen, miten lähijohtaja voi henkilöstöjohtamisen avulla tukea lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia.

Tutkielman perusteella sosiaalityöntekijät kokevat merkityksellisenä lähijohtajan tavoitettavuuden, lähijohtajan lastensuojelun työn koordinoijana, sosiaalityöntekijöiden huomioimisen yksilöinä, lähijohtajan työyhteisöä yhdistävänä tekijänä sekä lähijohtajan sosiaalityöntekijöiden edustajana ylemmän johdon suuntaan. Nämä asiat nimesin viideksi eri lähijohtajuuden rooliksi, joiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttavat lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin. Nämä roolit ovat läsnä oleva johtaja, kaaoksen koordinoija, yksilöiden johtaja, osa työyhteisöä sekä työntekijöiden edustaja. Roolit ovat yhteydessä toisiinsa ja vaikuttavat toistensa toteutumiseen. Mikään muu rooli ei voi kuitenkaan lähtökohtaisesti toteutua, ellei lähijohtajaa ole olemassa tai hän ei ole työntekijöilleen läsnä. Huolestuttavaa onkin niiden sosiaalityöntekijöiden kokemus, joilla lähijohtajan läsnäolo oli vähentynyt huomattavasti tai puuttui kokonaan, esimerkiksi hyvinvointialueille siirtymisen myötä.

Hyvinvointialueille siirtyminen voidaan nähdä mahdollisuutena toteuttaa uutta toimintatapaa, jossa henkilöstöjohtamisesta ja lähijohtamisesta keskustellaan enemmän ja jäsennellymmin julkisissa palveluissa ja erityisesti lastensuojelussa. Lastensuojelun lähijohtajan työ on haastavaa ja jatkuvaa kouluttautumista vaativaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät odottavat lähijohtajan tekemältä henkilöstöjohtamiselta paljon, koska myös heidän työnsä lastensuojelussa on vaativaa. Työnantajan tulisi tunnustaa lähijohtajan tekemän työn merkitys ja vaikutus sosiaalityöntekijöiden työlle sekä työhyvinvoinnille ja panostaa lähijohtamisen sekä henkilöstöjohtamisen kehittämiseen.