Erityisopettajien näkemyksiä työnkuvastaan sekä yhteistyöstä luokanopettajien kanssa

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia näkemyksiä erityisopettajilla on heidän työnkuvastaan sekä yhteistyöstä luokanopettajien kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä opettajien tietoisuutta erityisopettajien työtehtävistä sekä opettajien välisen yhteistyön toteuttamisen tavoista. Lisäksi tavoitteena on ymmärtää, millaista on toimiva yhteistyö ja toisaalta millaista on haitallinen yhteistyö. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä erityisopettajien työnkuvaa taustoitettiin pääosin perehtyen suomalaiseen tutkimukseen. Opettajien välistä yhteistyötä tarkasteltiin perehtymällä yhteistyön eri muotoihin esimerkiksi Thousandin, Villan ja Nevinin (2006) tutkimuksen avulla. Lisäksi yhteistyötä käsiteltiin tarkastelemalla sen mahdollisia hyötyjä, edellytyksiä, haittoja ja esteitä. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena, johon valikoitui seitsemän vapaaehtoista erityisopettajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina kasvokkain. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimustuloksissa erityisopettajat näkevät työnkuvansa monipuolisena kokonaisuutena, jossa opetustyö on keskeisin osa-alue, mutta kasvatustyön koetaan lisääntyvän. Elokuussa 2025 voimaantullut oppimisen tuen uudistuksen nähdään muokanneen työnkuvaa ja lisänneen yhteistyötä opettajien välillä. Tulosten mukaan yhteistyö luokanopettajien kanssa nähdään pääosin myönteisenä ja sen katsotaan tukevan sekä opettajien työhyvinvointia että oppilaiden yksilöllistä huomioimista. Erityisopettajien ja luokanopettajien roolit yhteistyötä tehdessä näyttäytyivät vaihtelevina samoin kuin käytetyt yhteistyömuodot. Toimivan yhteistyön katsottiin luovan monia hyötyjä, joista tärkeimpinä koettiin työmäärän jakaminen kollegan kanssa sekä mahdollisuus havainnoida ja auttaa oppilaita tehokkaammin. Sen edellytyksinä korostettiin molemminpuolista halua tehdä yhteistyötä, keskinäistä luottamusta sekä riittävää suunnitteluaikaa. Yhteistyön mahdollisina haasteina nähtiin yhteisen suunnitteluajan puute sekä henkilökemioihin liittyvät tekijät. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistivat aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että toimivan yhteistyön rakentumiseen tarvitaan tukea, jota voisi edistää yhteistyölle myönteinen koulukulttuuri sekä tietoisuuden lisääminen opettajankoulutuslaitoksessa tai täydennyskoulutuksissa.