Yksimielisen tavoitteen erimieliset ratkaisut : Puolueiden näkemyserot vanhuspalvelulaista vuosien 2009–2012 eduskuntakeskusteluissa
525.09 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset11
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Ikäihmisten palvelut ovat olleet tasaisin väliajoin julkisen tarkastelun kohteena. Väestön ikääntyessä palveluiden järjestämisestä sekä hoidon laadusta on 2000-luvulla käyty yhä enemmän keskustelua. Vuonna 2009 vastaavien keskusteluiden seurauksena perustettiin eduskunnassa työryhmä, jonka tarkoituksena oli kehittää lakisäädös ikäihmisten palveluiden turvaamiseksi. Työryhmän esityksen pohjalta säädettiin Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012), joka tuli voimaan vuoden 2013 heinäkuussa. Vanhuspalvelulaki oli voimaan tullessaan ensimmäinen säädös, joka määritti ikäihmisille suunnattujen palveluiden järjestämisvastuusta sekä niiden laadusta.
Tässä tutkielmassa analysoin vuosien 2009–2012 vanhuspalvelulakiin liittyneitä eduskuntakeskusteluja. Tutkielmassani vastasin kysymykseen, miksi puolueet olivat vanhuspalvelulain sisällöstä eri mieltä. Lisäksi analysoin parlamenttiaseman vaikutusta puolueiden näkemyksiin sekä tarkastelin niiden perusteluja suhteessa puolueiden yleisiin sosiaalipoliittisiin linjauksiin.
Primääriaineistonani toimivat eduskuntakeskustelut vuosilta 2009–2012. Näiden läpikäymiseen sekä analysoimiseen käytin tutkimusmetodina laadullista sisällönanalyysia. Lisäksi käytin havaintojeni tukena tutkimuskirjallisuutta, joista keskeisimmät olivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuottamat raportit sekä Heikki Paloheimon teos Suomen puolueet ja puoluejärjestelmä. Lisäksi perehdyin puolueiden 2000-luvun alun ohjelmiin saadakseni laajemman käsityksen niiden yleisistä sosiaalipoliittisista linjoista.
Tutkielmani keskeisin havainto oli, että vanhuspalvelulakia koskevassa eduskuntakeskusteluissa näkemyserot johtuivat puolueiden omista ideologisista painotuksista. Puolueet olivat pääosin samaa mieltä palveluiden puutteista sekä hoidon laadun ongelmista. Perusteellisemman tarkastelun tuloksena puolueiden välisiä eroja oli havaittavissa yhteisesti tunnistettujen ongelmien ratkaisuehdotuksissa. Eniten erimielisyyksiä aiheuttivat kuntien vastuun kasvattaminen, hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin sekä omaishoidontuen maksamisen järjestäminen. Kaikkien näiden teemojen osalta keskusteluissa nousi vahvasti esiin talousnäkökulma, mikä oli luonnollista finanssikriisin jälkeisessä Suomessa. Parlamenttiasema vaikutti puolueiden politiikkaan, sillä oppositiossa puolueiden vaatimukset olivat pääosin painokkaampia ja hallituksessa ollessaan puolueet joustivat linjoistaan herkemmin. Toisaalta joidenkin aiheiden osalta puolueet olivat oppositiossa ollessaan hyvin vaitonaisia ja alkoivat vasta hallitukseen päästyään esittämään omia näkemyksiään.